Katkelma
...Puuni itki,
se oli minun syyni.
Katsoin vieressä kasvavaa isoäidin tammea,
se oli niin kaunis, kestävä tyyni.
Silloin tajusin sen,
kuinka voin omalla voimalla luoda
lämmön, rakkauden.
Tämä on pieni katkelma runosta, jonka kirjoitin 90-luvun alussa:) Joskus pitänee laittaa se kokonaisuudessaan ja katsoa löytyykö muitakin pölyttyneitä paperilappusia iänikuisten pahvilaatikoiden uumenista. Pois ne pölyiset, ummehtuneet! Kevätsiivous kutsuu...kunhan lämmintä tulee taas.
se oli minun syyni.
Katsoin vieressä kasvavaa isoäidin tammea,
se oli niin kaunis, kestävä tyyni.
Silloin tajusin sen,
kuinka voin omalla voimalla luoda
lämmön, rakkauden.
Tämä on pieni katkelma runosta, jonka kirjoitin 90-luvun alussa:) Joskus pitänee laittaa se kokonaisuudessaan ja katsoa löytyykö muitakin pölyttyneitä paperilappusia iänikuisten pahvilaatikoiden uumenista. Pois ne pölyiset, ummehtuneet! Kevätsiivous kutsuu...kunhan lämmintä tulee taas.
posted by ~e~ at 1:01 PM
2 Comments:
Omista vanhoista runoista tulee hassu olo. Itse olen hävittänyt suurimman osan teksteistäni, vahingossa tai tarkoituksella, mutta osa on kuitenkin tallessa. Saa nähdä mitä kaikkea muuttosiivouksen yhteydessä kaappien ja laatikoiden kätköistä löytyy..
Pidän tuosta itkevästä puusta, se on kaunis ja lohduton ajatus jotenkin.
Pitää etsiä runo kokonaisuudessaan, saattaisit pitää joistain muistakin kohdista. Tässä muutama säe ulkomuistista:
"Raikas syksy saapui,
puu jo melkein tuskissaan kaatui.
Minä , minä astuin puutarhaan, näin sen lehdillä
tarinat koko vuoden,
sen surullaan tuskaa tuoden.
Minä vain itkin ja itkin,
valtoimenaan olevia rikkaruohoja kitkin.
Puuni oli aivan hiljaa,
niin hiljaa ,
kuin vain hiljaisuus voi olla."
Post a Comment
<< Home