Lohtu
Alakulo hiipii luihin ja ytimiin.
Ollapa olematon.
En oikein tiedää syytä tai osaisin varmasti listata moniakin, mutta syyt tuntuvat vain niin typeriltä.
Määrätynlaisessa tunnetilassa, ikävässä, kaipaan Kerttu-mummoani. Kerttua ei siis enää ole. Muistan erään kerran vuosia sitten, kun ikävöin häntä todella paljon, olin masentunut ja ahdistunut. Juttelin hänelle ääneen, itkin. Polttellin savuketta liesituulettimen alla ja kysyin: "Mitä sinä tekisit?"
Hetken päästä aloin kirjoittamaan paperille kamalalla vauhdilla listaa mitä Kerttu-mummo tekisi, kun haluaisi piristää mieltään. En muista listaa kokonaan, mutta se näytti yksinkertaisuudessaan jotenkin kovin lohdulliselta. Hassultakin.
- tekisin lihapullia
- keittäsin kunnon kahvit, lukisin
- kirjoittaisin kirjeen/kortin ystävälle
- menisin Toinin kanssa kahville kaupungille
- ostaisin jotain pientä, vaikka uuden kasvin kotiin
Tiedän, että näin hän olisi tehnyt. Oloni parani heti, vaikka olinkin hiukan hämmentynyt.
Kaipaan hänen lauluaan, joka kuului keittiöstä. Mummoa, joka sanoi rehellisesti mitä tunsi. "Nyt vituttaa, keitetäänpä kahvit:)".
Istuimme pitkässä, junamaisessa keittiössä. Lapsuuteni suosikkileikkejä oli:"Keskustelua keittiössä". Pohdimme syntyjä syviä ja söimme voissa paistettuja kauraryynejä. Kerttu-mummon keittiössä.
Sellaisena haluan hänet muistaa.
Kuulen mielessäni elävästi äänenvärinän- sävyn- kun Kerttu laulaa. Hyräilyn. Kurjaa, kun en saa ääntä ulkopuolelle. Kuuluviin. Takaisin.
Muistoissa elää niin paljon.
Ollapa olematon.
En oikein tiedää syytä tai osaisin varmasti listata moniakin, mutta syyt tuntuvat vain niin typeriltä.
Määrätynlaisessa tunnetilassa, ikävässä, kaipaan Kerttu-mummoani. Kerttua ei siis enää ole. Muistan erään kerran vuosia sitten, kun ikävöin häntä todella paljon, olin masentunut ja ahdistunut. Juttelin hänelle ääneen, itkin. Polttellin savuketta liesituulettimen alla ja kysyin: "Mitä sinä tekisit?"
Hetken päästä aloin kirjoittamaan paperille kamalalla vauhdilla listaa mitä Kerttu-mummo tekisi, kun haluaisi piristää mieltään. En muista listaa kokonaan, mutta se näytti yksinkertaisuudessaan jotenkin kovin lohdulliselta. Hassultakin.
- tekisin lihapullia
- keittäsin kunnon kahvit, lukisin
- kirjoittaisin kirjeen/kortin ystävälle
- menisin Toinin kanssa kahville kaupungille
- ostaisin jotain pientä, vaikka uuden kasvin kotiin
Tiedän, että näin hän olisi tehnyt. Oloni parani heti, vaikka olinkin hiukan hämmentynyt.
Kaipaan hänen lauluaan, joka kuului keittiöstä. Mummoa, joka sanoi rehellisesti mitä tunsi. "Nyt vituttaa, keitetäänpä kahvit:)".
Istuimme pitkässä, junamaisessa keittiössä. Lapsuuteni suosikkileikkejä oli:"Keskustelua keittiössä". Pohdimme syntyjä syviä ja söimme voissa paistettuja kauraryynejä. Kerttu-mummon keittiössä.
Sellaisena haluan hänet muistaa.
Kuulen mielessäni elävästi äänenvärinän- sävyn- kun Kerttu laulaa. Hyräilyn. Kurjaa, kun en saa ääntä ulkopuolelle. Kuuluviin. Takaisin.
Muistoissa elää niin paljon.
posted by ~e~ at 7:25 PM
2 Comments:
Voin kuvitella miltä susta tuntuu... Itselläni oli myös aivan ihana mummo (tosin kutsuin häntä mammaksi), jonka kuolema sai minut suunniltani. Ei ihan välittömästi, mutta viiveellä. Kesti jonkin aikaa tajuta etten enää ikinä katselisi auton ikkunasta kun hän vilkuttaa kädet ristissä "siunausta matkalle"... Ei hän mikään ihmeen uskovainen ihminen ollut, toivoi vain aina lapsenlapsille parasta.
Olin parinkymmenen kun hän kuoli. Vielä kauan sen jälkeen saatoin yhtäkkiä purskahtaa yksin kotona itkuun äkkiarvaamatta, kun vain ajattelin häntä. "Bailausillan" jälkeinen yksinäinen kotiintulo opiskelijakämppään oli pahinta. Tein vähän sitä samaa mitä sinäkin, itkeskelin ja poltin tupakkaa liesituulettimen alla (silloin minäkin vielä poltin).
Tätä kirjoittaessani rupeaa taas itkettämään...
Ja eikö totta, että kun on taas vähän itkenyt niin kummasti tulee helpompi olo ja iloisempi mieli muistaessaan elämän monia pieniä käänteitä, niitä kulmakiviä - joiden tukemana on hyvä lähteä rakentamaan.. Hyvä mummut ja mammat!
En muuten minäkään enää polta:), Kerttu mummu poltteli niitä 5 savukkeita. Ja söi Fazerin Eucalyptus-pastilleja. Niitä kaiholla rouskin vieläkin. Hassua.
Post a Comment
<< Home