Merituuli ja muistoja

Broidi kävi äsken kylässä. Äärettömän rakas ihminen minulle, enemmän kuin voi sanoin sanoa. Lapsena leikimme ja tappelimme, älyttömästi. Tosin emmepä sitten kiusanneetkaan ulkopuolisia. Joskus onnistuin hänet selättämään, istuin päälle ja pelottelin sylkeväni naamalle. Hyi minua! Joskus kai syljinkin. Tosin hän repi tukkaani urakalla. Mutta suurin totuus kuitenkin on, että teimme paljon hienoja juttuja yhdessä. Ja puolustimme toisiamme monet kerrat. Muistan kerrankin, kun pianonsoitonopettaja oli näpsäyttänyt veljeäni sormille, mentyäni seuraavan kerran soittotunnille, kävin ovella vain ilmoittamassa, että en tule tunnille, koska veljeäni on kohdeltu väärin.

Veljen kanssa puuhasteltiin paljon luovia juttuja, kaikenmaailman kasettikuunnelmia, laulunpätkiä, videojuttuja. Ja viime aikoinakin ollut joitain viritelmiä, mitä voisi työstää. Lahjakas kundi, ehdottomasti! Ja niin suuri sydäminen. Ahkera.

Ja muistan aina, kun säästimme rahaa pieneen peltirasiaan marsun ostoa varten. Ja eräänä päivänä, rahaa oli tarpeeksi ja saimme yhteisen lemmikin! Tosin häkki ja muut roippeet olivat kalliimpia, kuin tuo intiaanien herkku ja äiti sponsoroi ne meille. Se oli hieno marsu, Nipsu. ja eli pitkään ja sitkeästi.Omat lapseni haaveilevat nyt marsusta...

Kiitos, kun olen saanut näin kultaisen veljen. Niin, äitiä ja isää tässä kaiketi kiittelen, hyvä kun palasivat yhteen (vaikkakin ei niin pitkäksi aikaa)uuden yrityksen merkeissä ja sain loistovelin..

Kuva:lapsena veljen kanssa raikkaassa merituulessa, Hangon saaristossa:)