Vaiston varassa

Tiesin tänään puolituntia ennen kun sain viestin, että tulen saamaan sen sisältöisen viestin. Oli vain sellainen tunne. Tuntui kieltämättä oudolta, kun viesti oli tullut. Ja kyseessä ei ollut mitään ennalta-arvattavaa. Näin käy aina toisinaan. Ja se toisaalta pistää miettimään omia vaistojaan, tuntemuksiaan, jotka eivät välttämättä saa suoranaisia vahvistuksia. Olisipa kiva tietää, pitävätkö ne useinkin paikkansa.

Toisaalta monet mielikuvat syntyvät mielikuvituksesta, monien asioiden vapaasta yhdistelemisestä ja omista pelkotiloista, niin luulen. Mutta, jospa vaistoaa tismalleen oikeita asioita. Joitakin ei halua vain myöntää tai antaa niille valtaa. Ja joskus voi sitten sanoa itselleen, minä tiesin sen syvässä sisimmässäni. Kaikella on aikansa.

Vaistot ehkä valmentavat/valmistavat ihmismieltä erilaisiin tilanteisiin.

Mutta vaistojen valppaus on niin paljon kiinni olosuhteista. Mitä suurempi hiljaisuus on ympäröinyt minut, sitä täydempinä mielikuvat piirtyvät mieleeni. Mielikuvitusta, sanoisi joku, vilkasta!

Kun lakkaan odottamasta,
leikin, ettei millään ole mitään väliä
-en osaa
Huono leikki.