Matkalla kotiin

Rakas päiväkirjani,
(oh, you again..)
Viime yönä kun istuin bussissa matkalla kotiin,
kauniit, haikeatkin, sanat tulvivat mieleeni.
Sade kasteli lempeästi ihoani ja ajattelin ihmeellisyyksiä.

Olisin kirjoittanut tarinoita puistoista, kujilta. Sanoista ja sanoista.
Kaksi värisevää ihmissielua ikuisuudelta tuntuvassa halauksessa.Uudestaan. Suudelmista lähes verillä olevista huulista. Unesta. Etäisistä askeleista. Tytöstä kallionkolossa. Olen matkalla jonnekin.

Mutta, kun yöllä saavuin kotiin, siskoni ja hänen aviomiehensä pitivät minulle seuraa ja en edes astunut lähelle näppistä. Yksin olisin kirjoittanut ihanan vuodatuksen, kevyen kännibloggauksen. Näin se on.

Niin, tosissaan festivaalimuotoinen tuska on lopussa! Mukavastihan tuo sujui ja hauskaa oli! Kohta lapset:) tulevat kotiin. Menen pesemään naamani.