Korkattu ja kunnolla

Olipa hauska ilta! Kuoharia kotosalla ja sitten auvoisaan Onnelaan, heh. Meininki oli aluksi jotenkin aika tympeä. Mutta loppuyötä kohden pidot paranivat. Intouduin tanssimaan, niin että hiukset oli aivan litimärät uloslähtiessä ja jalat hellinä. Lantiota tuli keinuteltua oikein uralla. Joutui sitä ojentamaan poikasia, jotka olivat perseessä kiinni:"Vaikka heilutankin persettäni edessäsi, en ole antanut lupaa koskea, tsot tsot." Kumma luulo, että noin vain voi tulla lääppimään.

On aika mukava fiilis, että juuri se oma mies on aina se illan sykähdyttävin tapaus. Hän kaipaisi varmaankin joskus kilpailuasetelmaa, mutta minkäs teet kun on valikoiva maku (ja ei ole tarvetta muihin). Voittajana hän raahaisi mut kotiin ;)
Toki tanssilattialla saa aina mukavan porukan katselemaan, kun rytmi vie. Ja minä hölmö pienessä hiprakassa kai hiukan nautinkin ihailevista katseista. Ja, kun ihailijat eivät sinänsä sykäytä, niin eivät myöskään pasmat mene sekaisin eli tanssin riemuun voi keskittyä täysillä. Tästä pitää tulla tapa!

Joskus aikoinaan, ehkäpä reilu kymmenen vuotta sitten tuli tansittua oikein kovastikin. Parhaat baari-illat oli viisi tuntia tanssilattialla ja juomaksi vettä. Portsarit tunsivat minut aina siitä, että poistuin ravintolasta aina kuin suihkusta tulleena. Hävetti, pilkun jälkeen täydessä valaistuksessa hikisenä, mutta onnellisena. En ole ikinä innostunut aeropickeistä sun muista, joten se oli viikottainen liikunta-annokseni.

Jospa nyt siis kolmenkympin kunniaksi alottaisin uudestaan baarijumppailun!:)

Olen muutenkin loistavalla tuulella. Sain nukkua oikein pitkään ihanassa kainalossa ja yöllä sekä päivällä leikkiä mielinmäärin. Hmm. Hmm. Hmm.