Onnellinen (vanhempi) minä

Eilen oli se päivä, kun vanhenin urakalla. Koulussa minua odotti jo yllätys, luokkakaverit oli tehnyt kaikenmaailman herkkuja: fetapiiraista voileipäkakun kautta grissineihin ja paljon muuta. Aika ihanaa, että järjestivät yllätysjuhlat. Sain muutaman lahjankin: M oli tehnyt ihanan fleecepipon, jossa oli hauskat korvat. Näytän taas E 15 v.! Projektikumppanini J oli ostanut kauniin kultaisen riipuksen, joka esitti pientä keijukaista - yllätys, yllätys projektimme hengen mukaan:) Aivan ihania ihmisiä:)

Kohti kotia, lapset tarhasta, kauppaan ja kotiin tekemään pikasiivousta, sillä rakas oli luvannut tulla mansikkakakun kanssa illalla. Kivaa! Olen täyttä hymyä vieläkin. Hän saapuu Keltainen leski- samppanjan, mansikkakakun ja samettisten tummanpunaisten jätti-isojen ruusujen kera. Lapsillekin hän oli ostanut lasten samppanjaa, mansikkaista poreilujuomaa. Yhdessä skoolasimme. Lapset puhalsivat kaikki kynttilät, noh niitä oli kolme, riittävästi. Myöhemmin katsoimme videolta kakunpuhallusjutut, kaikilla oli niin hauskaa. Vaikea selittää sitä onnenfiilistä. Täydellistä. Onnellista. Herkuttelimme, joimme kuohuvaa ja nautimme olostamme! Kaiken tämän lisäksi sain ikioman digikameran, hurraa! Yöllä otin itsestäni pari kuvaa todistusaineistoa, oon kolmekymppinen! :)