Hiljaisuuden maa

En tiedä. Tuntuu, joskus niin turhauttavalta, kun haluaisi viedä pahaa oloa ihmisiltä pois. Joskus tuntuu lukiessani jonkun ihmisen tunnetiloista, kivusta, surusta, yksinäisyydestä, voimattomamuudesta, että tulee itsellekin jotenkin suruisa olo. Myötätunto. Sydämeen raskas olo. Muisto.

Naiivi toive, että kaikilla olisi monta onnenhetkeä joka päivä.
Toivon kaikille kauniita ajatuksia viikonlopuksi:)

Ilahduta läheistäsi ja/tai itseäsi.
Sano miltä sinusta tuntuu. Puhu. Tee jotain mikä saa hymyn kasvoillesi, tee jotain joka vie kauaksi tästä hetkestä. Teon ei tarvitse olla mitään maata mullistavaa. Vaikkapa kirjan sanat, jotka avaavat uusia portteja. Sanoja. Kävely metsässä. Tai kävely ihan missä vain. Hiljaisuudessa on mystistä voimaa. Illan kähmässä uutta maukasta teetä ja pitkään lämpimässä suihkussa oleilua. Lempikappaleen kuuntelua repeatilla. Haaveunia.

Miltä maistuu sanani? Maistelen. Mietin, miltä maistuu levottomuus. Miltä maistuu kaipuu? Miltä maistuu laiskuus ja miltä maistuisi se punaviini, jonka saisin auki kunhan vain löytäisin avaajan. Etsin.

Valitettavasti en saa melodiaa tähän mukaan, mutta seuraavassa veljeni kirjoittama laulu. Kaunis laulu. Sanoja. Sanoissa on uskomattoman paljon voimaa.

Hiljaisuuden maa

Säv. ja san. T. L.

Saapuu yllein yö ja
loukkuun jään pimeyteen
enkä yritä ees nousta pois
kaiken kadotin
kun unohdin etten saa langeta


Kun aurinko taas paistaa saa
mä käännyn piiloon uudestaan
vaikk` en saa koskaan
nähdä sen taikaa
tiedän valos niin hento
ei pääty sen lento

Kun varjot nää mulle
loisteesi vois antaa
näyttäen mulle
missä on se hiljaisuuden maa

Eteesi näin polvistun
rukoilen,
et sanat kaiken muuttaa vois
mut huomaa en
ettet sä mua varjoilta nää

kun haihtuu loisteesi ja katoaa
varjot peittää maan
mä alusta voin aloittaa

tie vie kauas taakse metsien
pois täältä
mut ei jalkani kanna
oi armosi anna
halki tän elon vois voimasi kantaa
tiedän ettei oo paljon aikaa

anna mulle uusi tilaisuus
anna voimani etten mä pelkäis
etten mä kääntäisi selkää

nosta mut ylös uudestaan