With Love

Mukava viikonloppu takana! Olen tosi väsynyt. Eilen puuhastelin koko päivän kotona lasten kanssa ja iltapäivällä S tuli lastenvahdiksi kissansa kanssa. Lapset olivat aivan innoissaan eläinvieraasta. Spaghettikastikkeen teon lomassa maistui punaviini ja pihatalkoiden jälkimainingeissa tuli otettua muutamat vodkapaukut. Hupsista, innostuin m:n luona juomaan kuohuviinipullollisen. Aika vähän tulee nykyään juotua ja niinpä tälläiset pohjat on minulle aika paljon.

Tosin m oli juuri yksi päivä sanonut, että olisi joskus hauska nähdä minua humalassa, kun tuntuu ettei minusta ikinä huomaa humaltumisen merkkejä. Ja olenkin aika skarppi, pakko myöntää. Iloinen hölöttäjä noin arkiminänäkin, joten muutamat siiderit eivät paljon pakkaa sekoita. Mutta eilen taisin olla hiukan humalassa, hih. Olin.

Baarissakin piti käydä, Kalliossa. Emme jaksaneet lähteä keskustaan. Kävelimme m:lle ja menimme kattoterassille. Poltimme Independent- sikaria, SchizoBlogissa olleen mainosvideolinkin innoittamana( no ei sentään, sattui olemaan kaapissa juuri sopivasti yksi rakkaudella kääritty sikari )Poltimme kattojen yllä ja juttelimme. Joimme vielä yhdet juomat. Suutelimme. Oi miten jossain sylissä voikin olla niin hyvä olla. Aamulla yrjösin, monta kertaa.

Se oli krapulaa. Tärisin, en pystynyt nukkumaan, näin valveunia. Pääni oli lainalaatikossa irtonaisena ja näytti huonovointiselta, selitti jotain. Irtopää. Yllättävää, heh. Silmät auki,kiinni ja taas uusia kuvia mieleen, kuin sekunnissa olisi siirtynyt unentilaan vaikka olikin hereillä. Näkyipä huonokuntoinen talo ojan varrella, jonka yli meni silta. Silmät auki. En nuku. M sanoi, että voisin tehdä unikollaasin. (Pe-la yön unia en edes kehtaa tässä kertoa, siinä olisi kollaasia kerrakseen) Tärinän ja vaikeroinnin seassa muistin taas miksi vältän liikaa juomista. Krapula on minulle harvinaisen julma ja oikukas.

M auttoi. Paljon. Onneksi.

Kotimatkalla mietimme miten vahvoja sanat voivat olla ja kuuntelimme autossa Tuomari Nurmiota. Kotona oli kaikki hyvin. Paitsi kun kissa lähti. Poikani itki: " Äiti, meidän kissamme on varastettu!" Lohduttomasti. Mutta nyt leikit jo sujuu ja kissan kanssa vietetystä ajasta voi keskustella iloisemmin mielin. Minäkin voin hyvin. Vain väsyttää. Stereoissa soi tänään kaikenlaista: The Crystal Method:in Born too Slow:sta Kenji Kawai:n Making of Cyborg:iin.