Maanantai, joka oli onnellinen

En saa unta, lapset nukkuvat alakerrassa kanssani. Minä siis unten rajamailla kuitenkin kirjoittelen. Yläkerrassa unta tavoittelevat sisko ja sen mies. Pieni poika kuorsaa kuin mies. En voi saada unta.(onneksi kohta on se nielurisaleikkaus)

Ajatukset pyörivät päässäni ja hiljaa iloitsen mainiosta päivästä. Lapset tulivat kotiin iloisina, rusketttuneina. m soitti jo aamulla aikaisin ja kysyi tekisinkö lihapullia, jos hän kävisi kaupassa.:)

Siskoni mies J näki lapset ensimmäistä kertaa. Hän on kuunnellut kolme vuotta loputtomia tarinoita ikävöivältä pikkusiskoltani. Kuinka suloisia, ihania ja aitoja otuksia nuo ovatkaan. Täytyy sanoa, että heillä löytyi yhteinen sävel samantien vaikkei J puhukaan suomea. Tyttöni mielestä puhumme vauvakieltä, kun puhumme englantia. Sillä aikaa, kun kokkailin muu joukkue lähti uimaan läheiselle metsälammelle. Onpa nautinto tehdä ruokaa isolle porukalle, kun huomaa että ruoka maistuu ja on elämää ympärillä. Rakkaita ihmisiä, puheensorinaa, lisää lihapullia. Me muut söimme takapihalla, poikani halusi syödä sisällä. Mutta hän pelkäsi olla yksin ja sai houkuteltua J:n etsimään mahdolliset vaanivat varkaat tai jotkut muut iljetykset, jotka uskalsivat häiritä ruokarauhaa. EI varkaita, kaikki oli hyvin.

Iltapäivän kruunasi kävelylenkki läpi peltojen kosken rantaan. Sain m:lta takiaisesta kauniin "rintakorun", sen värit hehkuivat auringossa. Leikkioravakin jaksoi koko matkan.

Illalla innostuin kitkemään rikkaruohoja. Kaivoin maata, joka peittosi kalliota, saadakseni kallion paljaan pinnan esille. Pian miehet olivat auttamassa. M opetti pojalle puutarhaletkun käyttöä, oranssin suuttimen eri toimintoja. Voi pientä naurua ja iloa kun varpaat kastuivat, kutitti. Poika oli niin onnellinen saadessaan osallistua. Ja minusta oli hienoa seurata, kun m opasti pikkuiselle kuinka tämä toimii. J mönki maata innoissaan ja pian miehillä oli selkeät ideat kuinka saada pienestä metsäpolusta ja kalliosta vieläkin parempi. Ja minä nautin. Elämää ympärillä ja multaa kynsien alla ja ehdottoman mustat jalkapohjat. Siskoni ompeli oravan hatun kuntoon ja oli onnellinen saadessaan pitää näitä pikkuisia ihmisiä sylisssään ja jutella, kuunnella heidän tarinointiaan.

Tässä kirjoituksessa toistuu varmaan aika monta kertaa: iloinen, onnellinen. Sitä olimme kaikki tänään!

Tälläisien päivien jälkeen tiedän, ettei minua ole luotu olemaan täällä yksin.