Syksyisä mood

Viime yönä poika nukkui hyvin. Ei ollut kipuja korvissa tai kurkussa. Ja kyllä ihme on tapahtunut: hän ei kuorsaa enää!

Syksyinen ilma kastelee takapihan metsää. Pihlajanmarjat ovat oransseja. Tuhkakuppi lilluu vettä yli äyräiden ja tupakanstumpit näyttävät juuri siltä, että lopettamispäätös lähenee. Melkein voisi aistia sen olevan jo täällä. Jospa tällä kertaa en antaisi stressin/surun sorruttaa itseäni aloittamaan uudestaan. Ei se mitään auta.

Sitten kun syksy on raikkaimmillaan ja kävelylenkillä hengitän sitä tuoretta,luopumisen ilmaa; voin hengittää syvään. Tuoksuttaa. Puut riisuvat vaattensa, ovat alastomia, saadakseen valkean mekon päälleen. Ja minä käperryn jonnekin ja kerään voimia. Pimeydessä voi luoda uutta. Kynttilänvalossa on kaunista. Punaviini tulee vaivihkaa ostoslistalle. Vaniljamainen pehmeys lämmittää illassa.

Ja jos tulee loskaa, senkin kestän. Perkele! Kysymys on asenteesta ja varustuksesta. Väliaikaisuudesta.

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta tällä hetkellä koen elämän olevan täynnä mahdollisuuksia. Toisinaan olen ollut peloissani kuinka selviän, kuinka jaksan. Hyvä kai niin. Elämä on elämää. Ja oikeasti nyt voin sanoa ehkä vahvemmin kuin koskaan, että on kiva olla minä. Minä olen. Mainio lause.

Ja kyllähän minä tiedän, että tulee kausia jolloin luotto elämään horjuu. Mutta sellaisina hetkinä kannattaa muistaa nämä tuntemukset. Voima, joka kytee alla, odottaa purkautumismuotojaan.

Syksyssä on parasta vastakohtaisuus. Värit tanssivat kylmässä tuulessa. Lapset kahlaavat lehtimeressä ja nauravat. Hiukset menevät tuhanteen takkuun ja posket punottavat viimasta. Kotioven avatessa tuuli jää ulvomaan ulkopuolelle. Kotona on ihmeellisen lämmintä. Kirjan lukeminen peiton alla on äärimmäisen houkuttelevaa. Ja jos vielä saa miehen takkutukkaa lisää sotkemaan. Ja silittämään. Ei voi olla kylmä. Ei sielussa - ei kehossa.

Tänään äitini viettää myöhästyneesti 50-vuotispäiviä. Hän oli reilut 19-vuotias minut saadessaan. Ovelta ovelle kauppiaita huijasimme usein, kun he kysyivät avatetessamme ovea yhtäaikaa:"onko vanhempia kotona?". Ei ole. Tosin välillä päästimme jonkun miehen imuroimaan kotiimme. Tehokasta. Istuskella sohvalla,kun mies pistää parastaan todistaakseen loistavan imutehon. Ja kyse oli puhtaasti imuroinnista, tietenkin.

Rakkaat isovanhemmat on mukava nähdä tänään. Ja tietysti broidi ja muut. Luulisin saavani tänään mainioita voileipäkakkua. Aiomme karata m:n kanssa illalla ja lapset jäävät mummolaan yökylään.

Mitäköhän sitä laittaisi päälle?