Vaalenpunaisia unelmia

Eilen sain mukavaa seuraa. Flunssainen olo hellitti, kun odotin kovasti rentouttavaa koti-iltaa. Puuhastellessani ruokaa iltaa varten, tyttöni ja kolme muuta tyttöstä ilahduttivat koputtamalla takaovelle ja kun menin avaamaan: hymyilevät pienet naamat rivissä,silmät hymystä tuikkien ojensivat jokainen minulle valkovuokkokimpun, kun kuulemma olen niin kiva. Tulipa iloinen mieli.

Miehen sydämeen voi yrittää mahan kautta, kaiketi. Kuvassa oleva mansikkaherkku oli toivomus, en uskaltaisi muuten miehekkäälle miehelle vaaleanpunaisia marjaunelmia juuri tarjota, heh. Lisäksi valmistin konjakkisinappilihapullia porkkanayrttikermakastikkeen ja uusien perunoiden kera. Ja hyvää salaattia, tietysti. Se onnistuu aina.

Jätskiauto huuteli pihassa ja lapset yläkerrassa:" äitiii,jäätelöauto-oo." Kerrankin, ensimmäistä kertaa itseasiassa, kipitin reippasti autolle ja ostin ison Puuha-Pete setin. Kaikki sai syödä niin monta jätskiä kuin halusi. Montaa lajia.

En olisi halunut, että m lähtee kotiin. Melkein, roikuin lahkeessa,_melkein_. Hassu tyttö. Mutta tuleehan hän taas.

Poika nukahti päivän touhujen päätteksi olohuoneen lattialle, ison tyynyn päälle. Kannoin pienen kerän omaan sänkyyn.