onpa tyhjä tämä talo, tämä mieli

Katselen elämääni kuin ulkopuolisena.
Tunnen jotain mitä en ymmärrä. Tunnenko?

Jos katselen ulkopuolisena, niin kuka on se,
joka sisimmässään tietää miten kaikki on. Minä.

Minä, tavailen yksinkertaista sanaa. Minä.
Miksiköhän se tuntuu välillä niin hauraalta?

Auttaisiko, jos huutaisin minä.
Kääntyisikö kaikki toisin, jos kaiku vastaisi sinä.

Totuus on kuitenkin, että yksin on kuitenkin sisimpäänsä kurkistettava.
Raottaa sitä mielikuvien hulmuaa viittaa, jota katson. Jonkun toisen silmin.

Minä tiedän. Se rakkaus mikä minulla on - joka elää minussa- on hukassa. Eksyksissä.
Sumuinen polku näyttää satumaiselta. Kunnes päivä valkenee.

Elukka vaikenee, sillä tämä oli kännibloggaus. zzz