Pohja löytyy, kun lakkaa kaivamasta
No, niin. Jospa tässä pari hetkeä ehtisi kirjoittamaan.
Otsikkoni ei viitannut pohjalla, syvissä syövereissä olemiseen. Isäni lohdutti minua ihmissuhdepulmien kanssa:
"Ihmissuhteet näyttävät usein onnistuvan eri ihmisten kanssa, kuin mitä itse luulis. Aikanaan pohja löytyy, kun lakkaa kaivamasta."
Olin sunnuntaina m:n kanssa Kallahdella merenrannalla kävelemässä. Löysin aivan ihastustuttavia käpyjä.Upeita värejä, oranssiakin. Taskut pullollaan kävelin siellä ja hengitin syvään meri-ilmaa. Päiväämme kuului monia, hienoja hetkiä. Hmm.
Lukiessani tiistain iltasatua lapsille, huomasin järkytyksekseni etten olekaan prinsessa. En halua olla. H.C Andersenin pienille mukailtuja, lyhenneltyjä satuja lukiessani jouduin lapsillekin sanomaan, ettei tämä nyt oikein tavoiteltavalta kuullosta. Prinssi halusi löytää itselleen prinsessan, ihka oikean ihanan, rakastettavan prinsessan. Tämä klassinen "herne patja röykkiön alla"-testi sai ratkaista kumppanin valinnan. Ja se todellinen, ihana prinsessa löytyi seuraavalla, (todella tavoiteltavalla) kriteerillä: "kukaan ei voi olla niin herkkänahkainen, kuin prinsessa, ettei pysty nukkumaan herne patjojen alla". Oih, haluan tämän herkkänahkaisen, kitisevän prinsessan omakseni, sanoi prinssi onnellisena, karauttaen ratsullaan prinsessa kainalossaan ikuiseen onneen. Huoh. Joten jouduin toteamaan, etten ole prinsessa.
Sen sijaan, minä hölmö, nukkuisin vaikka käpyjen kanssa, jos vain saisin olla rakkaani kanssa. Ei tuntuisi missään.
Kuvituksena
TODELLISTA PRINSESSAKIUKKUA:), mä haluan:
Otsikkoni ei viitannut pohjalla, syvissä syövereissä olemiseen. Isäni lohdutti minua ihmissuhdepulmien kanssa:
"Ihmissuhteet näyttävät usein onnistuvan eri ihmisten kanssa, kuin mitä itse luulis. Aikanaan pohja löytyy, kun lakkaa kaivamasta."
Olin sunnuntaina m:n kanssa Kallahdella merenrannalla kävelemässä. Löysin aivan ihastustuttavia käpyjä.Upeita värejä, oranssiakin. Taskut pullollaan kävelin siellä ja hengitin syvään meri-ilmaa. Päiväämme kuului monia, hienoja hetkiä. Hmm.
Lukiessani tiistain iltasatua lapsille, huomasin järkytyksekseni etten olekaan prinsessa. En halua olla. H.C Andersenin pienille mukailtuja, lyhenneltyjä satuja lukiessani jouduin lapsillekin sanomaan, ettei tämä nyt oikein tavoiteltavalta kuullosta. Prinssi halusi löytää itselleen prinsessan, ihka oikean ihanan, rakastettavan prinsessan. Tämä klassinen "herne patja röykkiön alla"-testi sai ratkaista kumppanin valinnan. Ja se todellinen, ihana prinsessa löytyi seuraavalla, (todella tavoiteltavalla) kriteerillä: "kukaan ei voi olla niin herkkänahkainen, kuin prinsessa, ettei pysty nukkumaan herne patjojen alla". Oih, haluan tämän herkkänahkaisen, kitisevän prinsessan omakseni, sanoi prinssi onnellisena, karauttaen ratsullaan prinsessa kainalossaan ikuiseen onneen. Huoh. Joten jouduin toteamaan, etten ole prinsessa.
Sen sijaan, minä hölmö, nukkuisin vaikka käpyjen kanssa, jos vain saisin olla rakkaani kanssa. Ei tuntuisi missään.
Kuvituksena
TODELLISTA PRINSESSAKIUKKUA:), mä haluan:
posted by ~e~ at 6:00 AM
2 Comments:
Moi,onpas kaunis prinsessa kuva;)! En tietysti voi tietää,mut oon lukenut näitä sun tarinoita ja kyl niistä saa vaikutelman,että teillä siis sulla ja miehelläsi löytyy niin paljo hyvää, et luusisi sen onnen säilyvän. Jospa se vaan pelkää.
Älä luovuta, jos rakastat...
Tsempit ja kivaa kesää sulle!
Heh, kiitos vain, mutta EN ole prinsessa!
Juu, odottavaisin mielin olen, ei ole kiirettä mihinkään. Ja jos asiat eivät järjesty, ei kai ole vaihtoehtoa kuin kasvaa suhteesta pois..:(
Mukavaa kesää sinullekin!~~e~~
Post a Comment
<< Home