Sunday, August 14, 2005

Pala kakkua



Rentouttava viikonloppu takana! On kiire, joten joudun vain lyhyesti kirjoittamaan.

Äidin kutsut menivät hyvin. Äiti on aina äiti, kultainen! Ja veli, aarteeni, oli suruinen. Suuri toiveeni on, että hän löytäisi elämästään enemmän iloa ja onnea. Voi sitä minä haluaisin. Ja kyllä hän sen tietää. Jos minulla on paha olla, hän sen vaistoaa, sen tietää. Ja on olemassa. Minäkin olen, vaikkei siitä ole aina hyötyä järin paljoa. (Nyt haluaisin tilittää tuntojani tästä asiasta, mutta koska en ole pysytellyt tarpeeksi anonyymina, en voi tehdä sitä. Suodatettuja sanoja täällä lausutaan. Taidan tarvita uuden blogin. Tai suodattelen edelleen.)

Niin ne äidin synttärikutsut. Sukulaisia oli hauska nähdä. Isoisäni oli ikionnellinen, että valmistun nyt ja jaksoin käydä koulun loppuun. Hän sanoi, että olen ollut joka päivä hänen ajatuksissaan ja rukouksissaan; että jaksaisin. Tuli oikein hyvä mieli, että kunnioittamani mies voi sanoa, että hän arvostaa tekemisiäni suuresti. Hän kertoi ylpeänä kaukaisille sukulaisille, että tyttö on tehnyt urotyön ja erinomaisin arvosanoin. Ja kyllä se on kivaa, kun kehutaan. Tietenkin!

Äitini ilahdutti minua lauantaina ylimääräisellä vapaapäivällä ja niinpä lapset saivat toivomuksiensa mukaan olla koko viikonlopun mummolassa. Sillä aikaa parantelin maailmaa m:n kanssa. Cash:in upea Hurt soi ja tanssimme. Sydäntä särkevä laulu. Vanhan miehen tuskasta. Jo mennyt.

Viikonloppuumme kuului paljon naurua, chiliä ja suudelmia. Tavastiaa ja sun muuta. Ja minun hölmöyksiäni. Noh, saipahan ihmiset nauraa. Hyvä olo siis jatkuu, vaikka väsyttää ja aivot lyövät tyhjää. Herääminen oli parasta. Ja olen luvannut korjata housujen taskut. Tai minua on pyydetty. Ammottavat taskut. Rahat menevät kenkään tai lahkeesta ulos. Minulla on rahat melkein loppu. Kolikoita. Kamalaa. Tylsää tekstiä, ei virtaa. Mutta iltatee on mainiota, sellaista vaniljaa. Se tuoksuu. Tupakat on loppu. Ei haise.

Ensi viikolla pitää saada paljon asioita tehtyä, joten voipi olla ettei tule kirjoiteltua juurikaan. Ja en viitsi joka päivä hokea: mies on komea ja viisaskin. _Puhuu_ kanssani. Keskustelee. Loistavaa ja hmm. Tai, että tein lihapullia ja siivosin. Marsut ovat kilttejä ja suloiset lapset juoksee metsässä. Sataa. Siinäpä niitä. Vaikka koko viikoksi. Jonain päivänä voin kirjoittaa, että nyt sain lisää rahaa. Ja se tarkoittaa leipää ja juustoa.

Huomenna viimeinen työharjoittelupäivä ja tiistaina viimeinen koulupäivä. Ainakin tällä erää. Palaillaan, kun on sanoja. Ainahan niitä. Luulisi.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home