Ikkunastani

Sateen takana ikkunaa vasten erotan hänen ääriviivansa.
Sateen kastelemat kasvot.
Hiussuortuva nuolee kasvojen kaunista pintaa.
En haluaisi avata ovea, katson vain kun hän kastuu sateessa.
Katson. Välillämme on vain ikkuna täynnä vesipisaroita.

Tuijotan veden nuolemaa kehoa. Aistikasta suuta. Tuijotan.
Aikaa kuluu ikuisuus, en tiedä. Kädet vastakkain, ne eivät väsy.
Enkä minä väsy katsomaan hänen kylmäänsä.

Hän on poissa. Sade piiskaa öistä asfalttia.
Yksinäisyydessä, salaperäisessä kajossa.