Thursday, September 29, 2005

Arvokas C-kasetti

Milläköhän tavoin ihmiset purkaisivat niitä tuntojaan, jotka ilmaistaan/ammennetaan musiikissa, jos musiikkia ei olisi "keksitty"? Joskus kun kuuntelee jotain kappaletta ja huomaa hymyn viipyvän huulilla, muistaa mikä rikkaus musiikki on.

Kun aikoinani soitin viulua, se ei ollut aina kaikille ilo. Koiramme ulvoi vieressä, laulaako yritti. Se pomppiminen tosin vaikutti enemmänkin:kiitos lopeta jo! Pianon soittoa kaipaan erityisesti. Sitä kun istui pianon ääreen, joskus lauloikin. Joskus minulla on toivottavasti vielä kotonani piano.

Isän luona vierailuissa huippuhetkiä oli, kun lauloimme yhdessä, faija soitti skittaa. Joskus löysin c-kasetin, joka oli vauva-ajoiltani. (hitto vieköön se nauha on tuhoutunut jossain vaiheessa, HARMI). Todellinen aarre. Nykyään videotallenteet korjannevat tuollaiset aarteet. Tosin luulen tilanteiden säilyvän huomattavasti autenttisempina nauhurin vaivihkaa tallentaessa ääniä. Kamera voi hämmentää. Tilanteet usein pysähtyvät. Tosin on lapsuudestani hienoja kaitafilmejäkin. Tosin ei kitaransoittoa.

Niin, siinä kasetilla isäni juttelee minulle: "vauva vaihda itse vaippasi." Sanoo sen lempeästi. Minä jokeltelen. Kiljahtelen. Aika volyymilla välillä. Undulaatit metelelöivät. Kitara säestää sitä kaikkea. Välillä isä laulaa. Äiti kuuluu keittiöstä, sähkövatkain meinaa voittaa kitaran. Koko kasetillinen, hetkiä elämästä. Vauva vain jokeltelee. Faija veivaa Dylania. Kasetti oli nimetty silloisen lempinimeni mukaan: EPPU. Kun opin puhumaan, vastasin reippaasti puhelimeen Eppu Lukka. Minä nimeni takana.

Oli pakko käydä tässä välissä soittamassa isille. Kerroin mukavista muistoista. Hän ilahtui. Puhelun aikana sain nyt sirpaleen jalkaani, vaikka luulin ne siivonneeni. Nyt sotken verta lattioille, ääk. Niin, muuten ne muistojen undulaatit lahjoitettiin Korkeasaaren, sillä söin niiden kakkaa. Vauvat ovat sellaisia. Tosin käytiin moikkaamassa niitä siellä toisinaan. Isin paras kaveri Korkeasaaressa oli kuitenkin korppi. Se keräili rahoja. Faija ei:)

Nyt meen fiksaa jalkani ja piristyneenä (musiikin ehdottomasti soidessa) rupean siivoamaan. Oikeasti. Jos sirun saan pois.

3 Comments:

Anonymous Anonymous avautui...

Voi että mulla on ikävä isää. Taidan heti huomenna lähettää isälle taas kortin tai kirjeen.

Jossain on C-kasetti minun ja isäni höpötyksistä. Isä naurattaa ja minä nauran. Toivottavasti se on tallessa.

8:42 PM  
Blogger ~e~ avautui...

Joo, alkoi harmittamaan todella, että se kasetti on tuhoutunut!
Mutta muisto lämmitti! ja kyllä faijallekin tuli hyvä mieli, kun kerroin ilosta,jonka muistelu synnytti!

9:26 PM  
Blogger ~e~ avautui...

Joo, alkoi harmittamaan todella, että se kasetti on tuhoutunut!
Mutta muisto lämmitti! ja kyllä faijallekin tuli hyvä mieli, kun kerroin ilosta,jonka muistelu synnytti!

9:26 PM  

Post a Comment

<< Home