Loppuunkäsitelty

Sain eilen illalla luettua loppuun Anna-Leena Härkösen: Loppuunkäsitelty - kirjan.Kun aloin lukea sitä muutama ilta sitten, itkin vuolaasti ensimmäiset neljäkymmentä sivua. Tauko. Eilen sain luettua tekstiä jo rauhallisemmin. Luin kirjan loppuun. Suosittelen!

Tarina on elävästä elämästä, kuolemasta, siitä kun Anna-Leenan pikkusisko päättää tappaa itsensä. Kirja kertoo suruvuodesta. Pystyin täysin eläytymään kirjan tunnetiloihin ja monet asiat nostattivat pintaan omassa elämässä tapahtuneita asioita. "Tavallaan sinä olet minua lähempänä kuin koskaan. Sinä olet. Sinä olet joka paikassa. Sinä kuljet mukanani kaikkialla loppuelämäni ajan."

Kirjassa puhuttiin edesmenneen Killi Härkösen postuumisti julkaistusta kirjasta: Kunniallisen naisen taakka . Se kertoo matkakertomuksen muodossa Turkin naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta; kidutuksista, raiskauksista, kunniamurhista. Kirja on varmasti rankkaa luettavaa, mutta vaikutti mielenkiintoiselta. Aidolta teokselta. Hurjalta tuntuu, ettei kirjoittaja jaksanut jäädä katsomaan minkälaisen vastaanoton teos saa.

Minun herkkä mieleni, en tiedä kuinka lukeminen sattuisi. Muistan, kun n. viisitoista vuotiaana kävin Pakistanissa äitini ja veljeni kanssa. Pienen kerjäläistytön kasvot ja likaiset pienet kädet kummittelivat mielessäni kauan. Itkin äidilleni, että haluan hakea sen tytön pienestä Marin-kylästä, adoptoida hänet itselleni. Auttaa. Näin unta tytöstä ja olin aidosti surullinen. Muistan vieläkin aivan selvästi ne kasvot. Olisin varmaan huono auttaja maailmassa, herkkyyteni veisi kyvyn.

Pitäisi varmaan sulkea koko maailma silmistäni ja lukea vaikkapa Cosmopolitanin suihinottovinkkejä. Se jaloksi vasta tekisikin. No ei.

Tai iloita pienistä asioista, löytää niitä ympäriltään, sehän on oikeasti elämän avain! Arvostaa.