Armoitettu Runoilija

Hypoteesi.
Liikkeessä pitävä ajatuksen tila.
On jotenkin outoa olettaa. Mitään.

Luin illalla runokirjaa. Mies soitti, kun olin nukahtanut. Puhuin aivan omituisia asioita, runomaisesti. Lauseet sinkoilivat suustani ja kuulostin hullulta- kaiketi. En ymmärtänyt mitä sanoin, tuskin hänkään. Ajattelen vielä tänäänkin kaiken runollisesti.

Niin se runokirja. Otto Grundström esikoinen - Tähtiotsa. "En ymmärrä mistä muustakaan kuin kokemistani asioista voisin kirjoittaa. Oli ne sitten valve- tai unimaailmasta." Otto kertoo kirjan synnystä. Seuraavat ovat katkelmia kirjasta, jossa rakkauden riiva oikuttelee ja etsii kauniisti, kipeästi ja surullisesti itseään. Ja se kertoo runomiehen loputtomasta maailman/naistenvalloittamisesta, hetkien huimasta dramatiikasta. Ahdistuksesta. Naisten jumalaisuudesta. Humalasta. Riveillä lukee kipuja koulukiusaamisesta, riveissä lukee haistattelut vähättelijöille. Rivit on kirjoittanut mies, joka sanoo mielensä olevan perhosen tai keijukaisen. Ja seksuaalisesta suuntautumisestaan hän virkkoo näppärästi:
"Seksuaalinen suuntautumiseni ei ole epäselvä:
joskus tahtoisin olla tyttö ja rakastua poikiin."

Siispä tässä katkelmia Tähtiotsa- kirjasta:

"..Rakkauteni kohteissa näen suuria kurtisaaneja/
ja taiteilijattaria menneiltä ajoilta,/
vaikka ystävieni mielestä he ovat vain hysteerikkoja...
Ulkoinen kauneus ei ole minulle kovin tärkeää, ei ikä;/
kauneutta on arvissa, kumarassa ryhdissä,/
synnyttäjän lantiossa./"


"...Jokainen sana, äänne tai äänteen ajatus

sisältää loputtoman mysteerin
odottamattomalla hetkellä

kun auringon valo lankeaa viistosta kulmasta"

"Tulet vastaan herkkuosastolla,
seitsemännellä kuulla:

kerrot että muutatte
miehen kanssa maalle.

Mutta
sinut oli

merkitty minulle"

"ajattelen sinua,
niin kuin olen ajatellut kaksi vuotta -
nyt, kun se vielä sattuu."


"...Itken ajatellessani Dostojevskia,
katusoittajaa kuunnellessa pala kohoaa kurkkuuni.
Ihailen suuria kirjailijoita
mutta luen heitä vähän.
Ei minun tarvitse: olen runoilija Jumalan armosta!"

Vaatimatonta, ihastuttava lause olla runoilija jumalan armosta:) Mutta pakko myöntää, että minullakin nousee usein pala kurkkuun kuunnellessani katusoittajaa. Viulusti soittaa ja minä kävelen yksin ajatuksineni. Mukavaa, Otto, että tunnet samoin!