Miksi blogi?
HS kuukausiliitteen tuliterä blogi herättelee kysymystä: miksi blogi?
Minunhan blogini on nimenomaan päiväkirjamainen ja luulen, että artikkelissa haetaan laajempaa kokonaisuutta blogien sisällöstä (muuta kuin päiväkirjoja), sillä laadukkaita esim. taide,- tieto- ja harrasteblogeja on todella paljon. Mutta toki päiväkirjojenkin kirjoittaminen on tärkeää. Ne ovat mainiota ajankuvaa: perusihmisen elämää, ajatuksia.
Ja ehkäpä juuri sen verran sopivasti suodatettuja tunnetiloja, että siitä on hyötyä kirjoittajalleen. Kirjoittaminenhan on loistavaa terapiaa, ajatuksiaan työstää samalla. Ja kyllä, joskus voi syntyä jopa jonkinlainen oivallus elämästä!
Olen aloittanut blogin kirjoittamisen helmikuussa05, joten tämä on minulle aika uutta, mutta on ihana huomata kuinka tämän vuoden tapahtumat ovat niinkin tarkkaan tallessa. Muistin kirjoittaneeni aikaisemmin ajatuksiani blogin kirjoittamisesta. Ja tässäpä sitä:
"En tietenkään voi kirjoittaa tänne kaikkea mitä haluaisin. Mutta ajatukseni on, että jokin pieni kuvaus päivän tapahtumista terästää muistiani, kun joskus tulevaisuudessa tätä luen ja sanat palauttavat mieleen päivän kokonaisuudessaan mahdollisimman elävästi.
Olen yrittänyt pitää paperista, oikeaa päiväkirjaa, mutta olen huomannut kuinka kirjoitukset ovat aina niitä syvimpien vesien synkissä fiiliksissä dramaattisin sanakääntein rustattuja tunnetiloja. Ja kirjoittelussa vuoden tauko ja padam! taas epämääräinen synkkä hajatelma koristaa muuten niin tyhjiä sivuja. Ei, en sano että suru ja vaikeudet ovat kiellettyjä asioita. Mutta jos tekstiä syntyy vain huonoissa fiiliksissä, ne iloiset muistot ovat vain aivoparkojen varassa. Pelottavaa.
Ja sitäpaitsi tänne en voi kirjoittaa kaikkein surullisimpia, vaikeita asioita, ainakaan kovin yksityiskohtaisesti. Joten iloisemmille, joskin sensuroiduille, tapahtumille jää enemmän tilaa. Se sopii!
Ja anteeksi rakas päiväkirjani, joka pölytyt salaisessa piilopaikassasi, olen onnellinen! Tänään."
(merkintä oli maanantailta 21.3.2005, samaisessa merkinnässä kirjoitin saaneeni ihanimpia suudelmia ikinä.:) Sinänsä triviaa tietoa, mutta kullan arvoista!
Ja muuten, olen onnellinen tänään.
Minunhan blogini on nimenomaan päiväkirjamainen ja luulen, että artikkelissa haetaan laajempaa kokonaisuutta blogien sisällöstä (muuta kuin päiväkirjoja), sillä laadukkaita esim. taide,- tieto- ja harrasteblogeja on todella paljon. Mutta toki päiväkirjojenkin kirjoittaminen on tärkeää. Ne ovat mainiota ajankuvaa: perusihmisen elämää, ajatuksia.
Ja ehkäpä juuri sen verran sopivasti suodatettuja tunnetiloja, että siitä on hyötyä kirjoittajalleen. Kirjoittaminenhan on loistavaa terapiaa, ajatuksiaan työstää samalla. Ja kyllä, joskus voi syntyä jopa jonkinlainen oivallus elämästä!
Olen aloittanut blogin kirjoittamisen helmikuussa05, joten tämä on minulle aika uutta, mutta on ihana huomata kuinka tämän vuoden tapahtumat ovat niinkin tarkkaan tallessa. Muistin kirjoittaneeni aikaisemmin ajatuksiani blogin kirjoittamisesta. Ja tässäpä sitä:
"En tietenkään voi kirjoittaa tänne kaikkea mitä haluaisin. Mutta ajatukseni on, että jokin pieni kuvaus päivän tapahtumista terästää muistiani, kun joskus tulevaisuudessa tätä luen ja sanat palauttavat mieleen päivän kokonaisuudessaan mahdollisimman elävästi.
Olen yrittänyt pitää paperista, oikeaa päiväkirjaa, mutta olen huomannut kuinka kirjoitukset ovat aina niitä syvimpien vesien synkissä fiiliksissä dramaattisin sanakääntein rustattuja tunnetiloja. Ja kirjoittelussa vuoden tauko ja padam! taas epämääräinen synkkä hajatelma koristaa muuten niin tyhjiä sivuja. Ei, en sano että suru ja vaikeudet ovat kiellettyjä asioita. Mutta jos tekstiä syntyy vain huonoissa fiiliksissä, ne iloiset muistot ovat vain aivoparkojen varassa. Pelottavaa.
Ja sitäpaitsi tänne en voi kirjoittaa kaikkein surullisimpia, vaikeita asioita, ainakaan kovin yksityiskohtaisesti. Joten iloisemmille, joskin sensuroiduille, tapahtumille jää enemmän tilaa. Se sopii!
Ja anteeksi rakas päiväkirjani, joka pölytyt salaisessa piilopaikassasi, olen onnellinen! Tänään."
(merkintä oli maanantailta 21.3.2005, samaisessa merkinnässä kirjoitin saaneeni ihanimpia suudelmia ikinä.:) Sinänsä triviaa tietoa, mutta kullan arvoista!
Ja muuten, olen onnellinen tänään.
posted by ~e~ at 9:29 PM
3 Comments:
Aika lailla samanlaisia ajatuksia itsellänikin.
Luen mieluiten ihmisten arjesta, elämästä, ajatuksista, hetkistä - elämästä.
Luonnollisesti tulee itsekin kirjoitettua juuri niistä. Olen sanonut kirjoittavani sään ja sydänveren välimaastosta. En kirjoita syvimmistä tuskista tai pahimmista karikoista.
Olen iloinen siitä, että näin jää muistiin asioita ja erityisesti niitä hyviä, pieniä juttuja, joista ammentaa.
Juu, ajatuksiaan ja elämän pieniä hetkiä on mukava kirjata ylös!
Ja kyllä minä kirjoitan niistä ikävistä ja surullisistakin asioista, mutta en yleensä yksityiskohtaisesti. Mutta itse myöhemmin lukiessani asia on yksityiskohtaisesti mielessäni...
Syksyn pimenevinä iltoina, saas nähdä minkälaisia kirjoituksia syntynee. Ensimmäinen blogisyksy ja -talvi tulossa:)
"Ja kyllä minä kirjoitan niistä ikävistä ja surullisistakin asioista, mutta en yleensä yksityiskohtaisesti."
Tämä kuvaa täsmällisemmin itseänikin.
Vajaan kuukauden olen vasta kirjoitellut, enkä mitään tarkkaa raamia ole osannut miettiä. Enkä mietikään. Itseni tuntien voin jotain arvailla, mutta ajan myötähän sen sitten näkee. Tänään olen purkanut äreyttäni varsin luontevasti. ;)
Katsotaan, mitä pimenevät illat ja hämärät aamut tuovat tullessaan!
Post a Comment
<< Home