Monday, September 12, 2005

Lohikäärmeen suusta

Kuvassa rakkaat suloiset



Eilen illalla kävimme Linnanmäen ilotulituksessa. Kuten kuvasta näkyy matkaan käytiin iloisin mielin. Meni kyllä aika myöhään, sillä olimme kotona vasta 23.30 ja aamulla oli päiväkoti. Lapsille yöllinen kaupunkikävely ja Linnanmäki olivat jännittävä elämys. Ja tänäänkin vielä analysoitiin tulivatko ilotulitusraketit lohikäärmeen hännästä vaiko suusta? Tyttö kertoi nähneensä unta, jossa hän itse oli ilotulitusraketti, joka ammuttin taivaalle. Ja se poksahti. Kysyin, oliko uni pelottava. Tyttö vastasi: " Ei tietenkään ollut, rakettien kuuluukin räjähtää." Miltäköhän se itse räjähdys tuntui unessa, jos se oli kerran kaunista tuiketta, väriloistoa - tähtien joukossa?

Ja minua ilahdutti vielä aamullakin miehen viesti: olit supernätti! Ja moni muu asia, joita pidän mielessäni kätkettynä. Sellaiset pienet eleet.

Kannattaa piristää läheisiään lyhyillä, piristävillä lauseilla, sillä niistä tulee yllättävän paljon hyvää mieltä!

2 Comments:

Anonymous Anonymous avautui...

Listaihmisena haluan jakaa jotain. Ensinnäkin, keskustelulistojen kautta saa vastauksia omiin ajatuksiin nopeasti. Välilläkin pyytämättä sellaista mitä ei oikeasti ei olisi valmis kuulemaan.

Mutta pointtini on seuraava. Hyvän tuntuisten asioiden pähkäileminen on hyvästä, syyt miksi tuntuu hyvältä ja miten sitä tunnetta voisi jatkaa, toistaa ja kehittää :-) Välillä on tärkeää pysähtyä ja purkaa niitä huonoja fiiliksiä. Ihan purkamisotsikon alla, itselleen varsinkin. Mutta jokaisena pahan tuntuisena hetkenä löytyy aina joku hyvä asia omassa elämässä mitä _myös_ voisi miettiä. Tai haukkua ääneen! Eikä vaan etsiäkseen sitä pahaa tunnetta vertaisihmisiltä. Ei tukahduttaakseen pahaa oloa vaan siksi että elämän ongelmat ei ole negatiivinen asia. Niistä oppii ja niistä siirrytään jonnekin toiseen mielentilaan kuitenkin, jotenkin. Mikä se on, on pitkälti valinta. Mitään ei pidä unohtaa tai selittää "pois" mutta ongelma on pelkkä ratkaisua vailla oleva tilanne jonka tekijät ei ole niin jämähtyneet joilta ne ehkä tuntuvat. Koska joku ihan pieni asia voi poistaa sen pahimman ahdistuksen ja ihan hetkessä.

Eikö se kerro jotain siitä että toivossa on hyvä elää tai vähintään muistuttaa siitä että sellainen on olemassa. Vaikka juuri nyt tuntuisi niin pahalta ettei ulospääsyä näy.

Paljon haleja

12:40 AM  
Blogger ~e~ avautui...

Joo, kiitoksia. Nyt on ollut paljon hyvää ilmassa ja nautin siitä!

Vaikka olenkin herkkä ja tunnelmoin myös synkissä vesissä. On sekin hyvästä.:)Lopulta.

Ikoni Peter Steele tosin kokee:
No Hope, no Fear. Ja Rasmus rallattelee No fear, destination darkness...Mutta antaa poikien laulaa!

Tänään on muuten syksy! Haleja sullekin

9:27 AM  

Post a Comment

<< Home