Väsyneiden jupinoita

Kotona ollaan muutaman yön tauon jälkeen. Kokonainen vapaa viikonloppu takana ja sen tuntee kyllä väsymyksenä. Mutta on jotenkin hyvä olla kuitenkin, ei edes särje pää. Istuin äsken pitkän tovin sohvalla lapsoset kainalossa, aivan ihanaa kun tulivat kotiin! Pieni ero ja nyt taas suuri ilo saada hymyilevät pikkunaamat viereet! Oma happi on aika tärkeä homma.

En todellisuudessa jaksa edes kirjoittaa, mutta jotain on kirjoitettava koska muuten se jää. Hmm, musiikkia.

1. Opeth
Kyllä, Opeth oli kaikkien ennakko-odotusten mukainen. Karismaattinen, äärimmäisen lahjakas orkesteri, joiden sävelten virtaa oli todella ilo seurata. Laulajan, Mikael Åkerfeldtin, monipuolinen ääni on jotain käsittämätöntä! Laulu soljuu niin puhtaana ja kivuttoman tuntuisena, jää leijailemaan. Ja vetää minut hiljaiseksi. Ja örinäosuudet vedetään sellaisella primitiivisyydellä, että wau!

2. Kyynelten ja suudelmien seassa nukkumista

3. Minua luultiin nuoreksi. Odotin ystävääni ALKOn edessä. Mieshenkilö tulee luokseni: "Jos voit heittää 50 senttiä, voin käydeä hakemassa." Kesti hetken ennen kuin edes tajusin, että hän luuli minun odottavan siinä viinanhakijaa. RAukka minä 30 v. ja ei onnistu, heh! Tunsin kieltämättä itseni aika nuoreksi..

4. lounas Paun kanssa. Viisaan ystävän terveiset:)

5. Opeth uudestaan, pääsin yllättäen vielä lauantainakin keikalle! Ja tutustuin uusiin ihmisiin kotibileissä ennen keikkaa. Opethin laulajan hieno avauskommentti: Te, jotka olitte täällä eilen saatatte huomata että minulla on sama paita kuin eilen. Ihmeteltyään paitaansa tovin, laulaja vielä sanoi: No, kenenkään ei tarvitse tätä läheltä haistella, sillä minulla on vaimo kotona. Hymyä.
6. Erikoinen kohtaaminen Rocksissa tuntemattoman neidon kanssa:) Siitä ehkä myöhemmin lisää.

7. Yökävely miehen kanssa läpi Töölönrannan ja Kallion Karhupuistosta murkinaa.

Olen kuunnellut paljon ihmisten kommentteja ihmissuhdeasioissa. Ja tallettanut kyllä ne mietteet mieleeni ja työstän koko ajan omien ajatuksien kanssa. Olen myös kiitollinen, niin monelle rakkaalle, jotka ovat sanoneet että saan tulla kainaloon nukkumaan, jos tuntuu pahalta.

Tunteilleni en voi mitään. Sydämeni syke lähtee lentoon, kun hän saapuu samaan huoneeseen. Ihan lähellä ollessani, huomasin kuinka polveni tutisivat. Se on vahva tunne. Kuinka kauan sitä viitsii itseään repiä. Aloitimme jo hyvän keskustelun, jota pitää jatkaa. Ja kyseessä on kuitenkin keskustelut, joita ei kuuluisi edes käydä, jos kumpikin kokee toisen olevan aarre ja onni.. Siinäpä miettimistä. En tiedä auttaisiko etäisyys, yritys ja rohkeus.

Lauantai-iltana jostain syystä mieleni vallitsi määrätynlainen rauha ja terävänäköisempi katsomistapa kokonaisuuteen. Niitä tuntemuksia lisää, niin selviän ehdottomasti paremmin.


Ja lause mitä inhoan ahdistuksen keskellä on, että aina olen selvinnyt! Se on rasittavaa herkälle ihmissielulle: olla rohkean päättäväinen, tunteikas ja viisas! Ja rikki. Ja aina pitäisi jaksaa selvitä..

Ihana se päivä, kun tunnen olevani kokonainen!