Niin kauan kuin on tahtoa

Huh, mitä tunteiden pyöritystä. Sanoja olisi tullut eilen liikaa. Osa jäi luonnoksiksi. Osa sanoiksi, puheeksi, itkuksi ja nauruksi. Yöllä monta tuntia puhelimessa.

Mutta ettei syviin syövereihin tai unelmien haaveilun satuttavaan olotilaan voisi jäädä asumaan, poikani alkoi oksentamaan yöllä. Koko yön. Uni oli pieniä murusia, sekuntin viivellä salamana pystyyn sängystä. Kaikki peitot sotkussa, nukuin pienellä tilkkupeitteellä. Kun lapsi on kipeä ja tarvitsee erikoishoivaa, pystyy pyyhkimään pahimmat murheet pois. Jossain vaiheessa muistin untuvamakuupussin.
Sain nukkua 6-7.30, kuin kesäretkellä pussissa.

Note to oneself:

Älä lakkaa rakastamasta,
Ei ole olemassa tulevaisuuden onnea tai surua.
Niin kauan, kun on toivoa on pelkoa.
Niin kauan, kun on tahtoa, se riittää.

Olen sanonut melkein kaiken.