Välähdyksiä julmasta kaupungista

Perjantaina koti-iltamme m:n kanssa oli japanilaisten elokuvien täyttämä. Survive Style 5 plus oli mainiota visuaalista leikkiä, sopivasti piilotettuja opetuksia ja monien naurujen arvoista, piristävän erilaista ja omituista elokuvaa. Tapetun vaimon viimeisen, hyväntahtoisen inkarnaation lohduton loppu kertoi surullisella tavalla ja oivalluksien kautta kuinka asiat nivoutuvat yhteen ja kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Loistavaa heräävää homorakkautta ja mainosideanikkarin hihitysten siivittämiä ideoita elokuvassa oli juuri sopivasti. Nauratti.

Jotta hymy hyytyisi edes hetkeksi, nautimme yöaikaan Audition ääriväkivallalla, sadismilla ja taiteellisen puhtain kuvin luotua draamaa, joka oli paikoitellen viekoittelevan viaton ja hetkittäin julmuudessaan häikäilemätön. Tuskaan voi aina luottaa sanottiin. Kidikidikidi...

Viime aikoina on tullut katsottua aivan liian vähän elokuvia, joten kun illassa katsoo peräti kaksi, niiden vaikutus tehostuu. Virittää minut tilaan, jossa näen kaiken ikäänkuin kameran takaa, välähdyksinä. Haluaisin työstää kokonaisuuksista pieniä tarinoita. Visualisoida sekunteja, tallentaa tunteja pieninä hetkinä. Yhden lyhytelokuvan koulutyönä tehneenä, sisälläni on palo.

Lauantaina m:n kanssa nautitun kiinalaisen ilallisen jälkeen lähdin neito tähtösen luokse. Olen käynyt hänen luonaan vain kerran. Vappuna. Muistan, kun sanoin että isäni on asunut aivan samanlaisessa asunnossa. Ajattelin silloin olleni viereisessä rapussa tai jotain. Mutta tällä kertaa tajusin elävästi, että olen isäni entisessä kämpässä, jossa on tapahtunut yhtä sun toista. Juu, kyllä, sama ovi, sama kerros. Kohtalo vie minut tähän rappuun. Tuntuu oudolta olla tässä asunnossa. Mielikuviini palaa monia hetkiä. Muutama ikäväkin asia.

Juttelemme paljon. Tänään menemme katsomaan Spihaa. Levottomat juttumme jatkuvat taksissa ja kuljettaja kuuntelee ihmeissään, kun mietimme Angelina Jolien edesottamuksia. Kuka lahtaa ja ketä.Ihmeellinen taksikuski,puhumme jotain audition elokuvasta. Ei hän ollut nähnyt, kerroimme lyhyesti. Hän kääntyy taksissa ympäri ja nauraa: "Lihanleikkaaja. Jos teitä olisi vain yksi tässä autossa varmasti alkaisi pelottamaan, hahaa". "Kidikidikidi," vastasimme kuorossa takapenkiltä. Kuljettaja alkaa puhua taksikuski elokuvasta. Glorian kohdalla kuski kuvitteli kuulevansa huohotusta takapenkiltä. Naureskeli vain. Omituista. Ei kukaan huohottanut. Hei hei.

Ostimme savukkeita. BStar näytti (Typen vihreässä)tiukasti napitetussa takissaan jotenkin kovin Dick Tracymaiselta vaikken kovin Madonnaksi itseäni tuntenutkaan.En, sillä verkkosukkahousuista tekemäni paitariepu yllä olo oli enemmänkin lunttumainen.

Gloriassa baaritiskin takana oli vaaleanpunaisiin korsetteihin ahdettuja vaaleita baarineitokaisia. Kaksi. Me kaksi olimme outo näky, suorastaan visuaalinen harha tiskillä. Vai oliko ne vaalenpunaiset tytöt. Tiedä tuota. He myivät vain ja ainostaan V-vodkajuomaa. Hopeanvärinen pullo näytti oikeimmalta vakuuttivat puputytöt ilman häntää. Maistuu juu, fairylta.

United Underworldin veivatessa alkukantaisia rytmejään, minä puhaltelin saippuakuplia. Keskittyneesti. Luurankot tanssivat lavalla. Paljaana. Ville hyppi. Pienet saippuakuplat olivat harvinaisen hilpeitä. Ne leijuivat hitaasti, keveinä ja poks! Nauraen puhaltelin. Kiitin tyttöä, joka lainasi kuplapurkkiansa. -Tämä oli toiseksi kivoin asia tällä viikolla, kiitos:), sanoin.

Pauliinan pikkuhousut olivat mikkistandissä. Ja pariisinmekko oli viaton. Pauliina ei.:)

Eilisen illan elokuvan tapetun vaimon kaksoisolento seisoo oviaukossa, m sanoi ja nuolaisi minua nenään. Innostuimme hiukan tanssahtelemaankin, siis BStar ja ystäväni Ktel. Hys hys, don't tell anyone where am I then I'm with you, Nenne lauloi.

Sukkahousupaita oli jo enemmän rikki. Olisipa ollut Pete you lied- paita.

m tilasi luottotaksimme. Taksin, jossa soi konemusiikki aina täysillä, kuski nauraa iloisesti. Kidikidikidi, Bstar ja elukka säestää. Päätämme vielä jatkaa iltaa kattoterassilla juoden siiderit ja Pink Floydin videota lämpimässä. Neito lähtee kotiin nukkumaan. M nukkuu ja minä makaan valveilla. Vielä jaksaisin kälättää, äh BStar varmaan jo nukkuu..jos ei, voisin kipittää muutamat korttelit kylään. Antaa nukkua rauhassa, ajattelen. Nukahdan..meanwhile neito kuiskaa postiluukusta:kidikidikidi...
Minun aamuni ja päiväni oli käsittämättömän ihana tässä syntisessä kaupungissa. Oi, mikä mies.