Onnellinen elukka ja surullinen tikka

Mökillä oli ollut kaksi tikkaa.
Poikani oli antanut poika-tikalle nimen Miska.
Tyttö-tikka oli lentänyt ikkunaan ja kuollut, lapset kertoivat.
Poikani kehotti:"äiti, sano: voi, voi." Ja minä sanoin.

Poikani kertoi silmät naurua täynnä, kuinka kotipihan etanat ja
metsästä etsityt madot ovat hänen lemmikkieläimiänsä.
"Minä rakastan niitä, hoidan ja paijaan."
Hän kulkee pihalla kantaen ämpäriä, jossa on multaa ja lehtiä.
Ja tietenkin etanoita ja matoja. Pikkukätösten likaisuus on suurta iloa.
Hyttyset ovat inhokkeja. Pelottavia.Äitiä tarvitaan matojen kaivamiseen
ja hyttysten tappamiseen.Isosisko lohduttaa, ettei niitä oikeasti tarvitse pelätä.

Eilen illalla, kun lauloimme yhdessä iltalauluja, juttelimme kaikkia mukavia juttuja.
Tyttöni otti minua kädestä ja sanoi, että haluaa aina pitää äitiä kädestä,
koska äiti on niin ihana. Ja niin oli syli täynnä pieniä ihmisiä. Niitä oli ihana suukottaa ja halittaa.
Tuollaiset pienet suuret hetket ovat niitä joiden voima on voittamaton.

Äitiys on enemmän, kuin sanat koskaan voivat kuvata.