So sweet
Eilen kävimme Korkeasaaressa, jota ennen söimme torilla vinon pinon herkkuja ja ihmettelimme sirkuskoiraa. Lapset jaksoivat upeasti kävellä pitkät matkat. Pojan, joskus niin häiritsevä, kiukuttelu pysyi kohtuullisuuden rajoissa:).
M hankki grilliherkkuja.Illalla saimme grillausseurueeseen myös pikkuveljeni, jota en olekaan ehtinyt paljon näkemään tänä kesänä. Hän tapasi J:n ensimmäistä kertaa! Veljeni oli taas komean ruskea. Tehnyt ahkerasti töitä koko kesän. Kädet ovat kuin lapiot - ahkeran, vahvan miehen.
Lauloin lapsille niin monta unilaulua käheällä äänelläni, että ääni tuntui loppuvan. Iltasatujakin luin peräti kaksi. "Kuka lohduttaisi nyytiä?" kuuluu ehdottomasti suosikkeihini ja myös lasten. Sen runonmuoto ja kaikki tunnelataukset ovat oivasti eläydyttävää materiaalia. Tarina on suloinen ja se sisältää niin paljon aineksia elämästä: rohkeudesta, pelosta, yksinäisyydestä - suuresta rakkaudesta.
"...ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus,
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
on meri, jota nähnyt en mä milloinkaan...
Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!"
Lasten nukahdettua, sain lähteä nukkumaan rakkaani luokse. Siskoni ja J jäivät katsomaan elokuvaa. Olin aivan väsynyt, mutta halusin päästä m:n luokse. Kävelimme puistoissa yöllä, juttelimme ja joimme mehua. Olen yksinkertainen otus: tyytyväisimmilläni sylissä. Yöllä, kun havahtuu siihen että toinen laittaa kätensä ympärilleni, olen onnellinen.
M hankki grilliherkkuja.Illalla saimme grillausseurueeseen myös pikkuveljeni, jota en olekaan ehtinyt paljon näkemään tänä kesänä. Hän tapasi J:n ensimmäistä kertaa! Veljeni oli taas komean ruskea. Tehnyt ahkerasti töitä koko kesän. Kädet ovat kuin lapiot - ahkeran, vahvan miehen.
Lauloin lapsille niin monta unilaulua käheällä äänelläni, että ääni tuntui loppuvan. Iltasatujakin luin peräti kaksi. "Kuka lohduttaisi nyytiä?" kuuluu ehdottomasti suosikkeihini ja myös lasten. Sen runonmuoto ja kaikki tunnelataukset ovat oivasti eläydyttävää materiaalia. Tarina on suloinen ja se sisältää niin paljon aineksia elämästä: rohkeudesta, pelosta, yksinäisyydestä - suuresta rakkaudesta.
"...ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus,
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
on meri, jota nähnyt en mä milloinkaan...
Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!"
Lasten nukahdettua, sain lähteä nukkumaan rakkaani luokse. Siskoni ja J jäivät katsomaan elokuvaa. Olin aivan väsynyt, mutta halusin päästä m:n luokse. Kävelimme puistoissa yöllä, juttelimme ja joimme mehua. Olen yksinkertainen otus: tyytyväisimmilläni sylissä. Yöllä, kun havahtuu siihen että toinen laittaa kätensä ympärilleni, olen onnellinen.
posted by ~e~ at 10:39 AM
2 Comments:
Kuka ohduttaisi nyytiä? kuuluu vakiolukemistoon meilläkin, osaan sen jopa ulkoa - rakastin sitä lapsena niin. Minun poikani etsii kirjasta aina saman aukeaman, "on tienoo äkkiä niin hiljainen ja musta, ja Mörkö niin kuin vuori tuijottaa", möröistä hän pitää ja kummituksista. Joskus ne vain tahtovat seurata uniinkin..
Tuo uusi kuvasi on hieno!
:) Minäkin osaan kirjan lähes ulkoa. Ja hassua, minunkin poikani suosikkihetket ovat nuo Mörön ja jäisen maan kammotusriimit. Myös lukijan ääni on silkkaa jännitystä..
Kiitos, kuva on oikeasti jo pari vuotta vanha *leikkii nuorempaa ja vähemmän tunnistettavaa*
Post a Comment
<< Home