Ei savua ilman tulta

Minä päättämätön pähkäilen. Tupakanpolton lopetus. Tänään, huomenna, vai keskiviikkona? Kenties viikon päästä sunnuntaina? Ei taida olla tänään,sillä poltin sen yhden mikä askin pohjalle puoliksi taittuuneena oli. Tai sitten se voisi olla juuri tänään, hermostuttaisi se huomennakin.

Miksi se savukkeen sytyttäminen voi tuntua niin mukavalle? Ja hitto, kun haisen taas pahalle.

Raikkaaseen metsään kävelylle, seuraa mukaan. Keuhkot täyteen ilmaa. Pähkinöitä oraville. Jos joutuisi "suukkovangiksi" viikoksi, helpompaa olisi. Aina kun tekisi mieli savuketta - suutelisi. Tai keksisi aivan muut konstit. Hmm.

Jos aluksi listaisin ne hyvät puolet, joita koen tupakoinnissa olevan. Ihastelisin listan lyhyyttä. Mikä ihme listailija minusta on oikein tullut. (Edit: tästä eteenpäin alunperin oleva teksti katosi, julkaisuvaiheessa meni palvelin nurin hetkeksi ja loput tekstistä katosi) uusi yritys, blaah:

Tupakka - ah autuus!
- sytyttämisen ilo ja ensimmäiset sauhut
- ruuan jälkeisen ähkyn lievittäminen
- savukiehkurat suruisassa baarin nurkassa, ah! kohtalokasta!
- luova työ, tupakkatauko
- kahvi ja savuke
- alkoholi ja savuke
- joskus oli mukava sauhutella seksin jälkeen yhdessä ( nykyinen miesystävä ei tupakoi, joten tämä ei ole enää mikään autuustekijä.:) Itseasiassa vältän tupakoimista)
- helpottavat hermosauhut, (itseasiassa, jos ei olisi riippuvainen nikotiinin vajetta helpottavasta sauhuttelusta, ei siitä hermoilisi)Huh! Kuinka älykästä. Melkein kuin Pikku Prinssin juoppo, joka joi unohtaakseen, että juo.
- seurassa sauhuttelu
- joskus se vain tuntuu niin sielukkaalta antaa palaa:

No niin. Kuitenkin. Miinuslistan massiivisuutta eivät haisevat sielukkuus-yritykset pysty kuitenkaan voittamaan. Näinhän se on oikeasti! Pian napostelen taas naposteluporkkanoita ja syön ylenpalttisesti airwawes-purukumia. Ja olen vilpittömän iloinen onnistuessani. Murisen ja tiuskin hiukan. Tuoksun naiselta. Tänään.

Nyt sen kirjoitin. Tänään. SAvuke , yök, porkkana nam!