Puhtaan kaunista

Kuu oli täydellinen. Kävelin synkän metsän vierellä mutkittelevaa tietä kotiin. Kuun ollessa täydellinen, pilvien usvaiset repaleet huntunaan, minä olin vain hiljaa - pienennyin. Joskus tapahtuu aivan käänteisesti. Muutun tuleksi ja tuppuraksi. Mutta tänään maiseman keskellä, maailman ytimessä olin oikeastaan aika pieni, hippuisen apea. Mutta myös onnellinen sisimmässäni.

En tästä näe enää kuuta. Kuuntelen Opethia. Uusinta ja se on loistavaa! Moniulotteista, sävykästä, hetkittäin raakaa, puhtaan kaunista...Leijun.

Uinun. Ja herään taas uuteen päivään. Anna sen olla arvokas.


Kuva: Opethin kotisivuilta by Kill again