Suloinen symbioosi
Nukuin syvää unta, tosin unien levottomuus ja jatkuvat käänteet vähentävät levon määrää. En pysty muistamaan kuin muutamia välähdyksiä ja nekin laimenee valveilla. Unen visuaaliset maailmat kaikkoavat. Lauseet hukkuvat.
Unessa jo vuosia, vuosia sitten eronneet ystäväni menivät naimisiin sekavissa olosuhteissa. Lahjoja oli joka puolella. Jättimäisiä aaltovaaseja, kuin ammeita. Morsianta ei unessa juuri näkynyt, sulhanen paistatteli erinomaisuudessaan viskipullo kainalossaan ja oli niin itseään.
Oma mieheni oli unessa masentunut. Sanoin, että testi näyttää negatiivista, en voi olla raskaana. Hän oli sitä mieltä kyllä olen. Huolehti minusta, minä vain bailasin.
Ja kun olin läsnä, olin seksipeto. Olisin mielelläni vanginnut miehen ja käyttänyt häntä päivässä niin paljon sieluni olisi sietänyt, loputtomasti. Masentunutta poloa.
Ovelta ovelle kauppias keskusteli kaaoksen keskellä sanoi, että minun pitää lukea näitä papereita ja kertoa mikä tapaus on oikeudellisesti selkeä, kuka perii mitä ja meneekö se niin. Rastitat vain oikeat vaihtoehdot, perustelet. Faijani tuli puolustamaan minua liian sitkeältä kyselymieheltä (oliko vakuutustenmyyjä vai mikä ihme, sitä en tiedä), murjaisi tyylilleen uskollisena sopivan sarkastisen kommentin. Kaupparatsu poistui mistä oli tullutkin.
En muista mitä kaikkea unessa tapahtui, mutta oli tämä sentään helpompi uni kuin vähän aikaa sitten näkemäni uni, jossa jättiläismarsu raateli minua ranteesta(ei se edes sattunut)ja oksenteli päälleni, sen silmät muuttuivat tulipunaisiksi...
Jääkaappi näyttää liian tyhjältä. Kahvi on jo kylmää. Ryhdistäydyn kohta. Alunperin oli tarkoitus mennä tänään mökille käymään, mutta ilma muistuttaa lähinnä vaikkapa anoppia, joten kaupungissa pysytään. Jos aurinko paistaisi veisin m:n pirtelöbaariin ja ehkä vien vaikkei paistaisi. Iltapäivällä on fysioterapeutti ja onneksi voin sanoa, että selkä on niiii-iin paljon parempi!
Lukemisena minulla on tällä hetkellä: José Luis Peixoto: Tyhjä Taivas
Peixotohan teki/tekee yhteistyötä myös Moonspellin kanssa. Hänen tarinat saivat äänet, musiikin. Suloinen symbioosi.
Unessa jo vuosia, vuosia sitten eronneet ystäväni menivät naimisiin sekavissa olosuhteissa. Lahjoja oli joka puolella. Jättimäisiä aaltovaaseja, kuin ammeita. Morsianta ei unessa juuri näkynyt, sulhanen paistatteli erinomaisuudessaan viskipullo kainalossaan ja oli niin itseään.
Oma mieheni oli unessa masentunut. Sanoin, että testi näyttää negatiivista, en voi olla raskaana. Hän oli sitä mieltä kyllä olen. Huolehti minusta, minä vain bailasin.
Ja kun olin läsnä, olin seksipeto. Olisin mielelläni vanginnut miehen ja käyttänyt häntä päivässä niin paljon sieluni olisi sietänyt, loputtomasti. Masentunutta poloa.
Ovelta ovelle kauppias keskusteli kaaoksen keskellä sanoi, että minun pitää lukea näitä papereita ja kertoa mikä tapaus on oikeudellisesti selkeä, kuka perii mitä ja meneekö se niin. Rastitat vain oikeat vaihtoehdot, perustelet. Faijani tuli puolustamaan minua liian sitkeältä kyselymieheltä (oliko vakuutustenmyyjä vai mikä ihme, sitä en tiedä), murjaisi tyylilleen uskollisena sopivan sarkastisen kommentin. Kaupparatsu poistui mistä oli tullutkin.
En muista mitä kaikkea unessa tapahtui, mutta oli tämä sentään helpompi uni kuin vähän aikaa sitten näkemäni uni, jossa jättiläismarsu raateli minua ranteesta(ei se edes sattunut)ja oksenteli päälleni, sen silmät muuttuivat tulipunaisiksi...
Jääkaappi näyttää liian tyhjältä. Kahvi on jo kylmää. Ryhdistäydyn kohta. Alunperin oli tarkoitus mennä tänään mökille käymään, mutta ilma muistuttaa lähinnä vaikkapa anoppia, joten kaupungissa pysytään. Jos aurinko paistaisi veisin m:n pirtelöbaariin ja ehkä vien vaikkei paistaisi. Iltapäivällä on fysioterapeutti ja onneksi voin sanoa, että selkä on niiii-iin paljon parempi!
Lukemisena minulla on tällä hetkellä: José Luis Peixoto: Tyhjä Taivas
Peixotohan teki/tekee yhteistyötä myös Moonspellin kanssa. Hänen tarinat saivat äänet, musiikin. Suloinen symbioosi.
posted by ~e~ at 10:19 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home