Merimiehiä

Saimme täydellisen ilman Porvoon matkallemme.
Emme astuneet maihin, vaan ankuroimme itsellemme muonapaikan.
Kartturin taitoni saivat jonkin verran tiuskaisuja menomatkalla
mutta, paluumatka oli yhtä juhlaa! Upeita vanhoja purjeveneitä nähdessä, pystyn aistimaan tervan tuoksun jo kaukaa. Merimiehien ruskettuneet käsivarret. Köydet. Natisevat mastot. Loputtoman taivaanrannan.

Vapautuneesti sai nauraa, kun aallot pompottivat.
Meri oli silkkaa kultaa säteiden hyväilyssä. Ja tämä tyttö nautti, tukka takussa - miehen käsi reidellä.

Uudestaan!!!

Nyt hoppu, pesukone laulamaan ja takapihan kimppuun! Ja on vielä pakko sanoa, että Ryvitan Sesam- näkkileipä on äärettömän hyvää, murustelen tässä samalla jo neljättä palaa...

Katsoin äskettäin videota synttäreistäni, aika onnellisia otuksia ruudun täydeltä:)

Tämä teksti sisälsi jo sellaisen pläjäyksen ilon alkulähteitä, että pakko laittaa vielä tähän, ilon koostumus eräänä talvisena päivänä. Olen aina välillä tehnyt näitä ilon koostumus-listoja. Jossain vaiheessa vitutuksen-, surun- ja epätietoisuuden -koostumukset pitää listata. Aivan, kun en nyt jo hämmentyneenä lukisi surullisten päivien vuodatustani, mutta lista olisi ytimekkäämpi.