Thursday, March 10, 2005

Kloonaa mut uniisi

Olen istunut ja istunut tietokoneen äärellä, vienyt lapset aamulla päiväkotiin ja hakenut iltapäivällä. Ja tietysti illan aikana välillä lukenut ja laittanut ruokaa. Poika kysyi, äiti joko lopetit pelaamisen? Lapsikulta, ei äiti pelaa vaan tekee peliä.. Outo äiti klikkailee sieniä koko illan: kanttarelli! Poimi neljä mansikkaa..

On tosi hyvä, kun kohderyhmän edustajia on tämän katon alla kaksinkappalein. Testaus on edennyt siihen, että koekäyttäjät näyttelevät sadun tapahtumia innoissaan ja pyytävät että saisivat kokeilla peliä uudelleen:)Hyvä, hyvä! Rakas M antoi myös loistavaa palautetta, tottakai myös epäkohdat esiin tuoden. Mutta plussalle jäätiin, reilusti.

Poikani keksii aina peleistä jotain omaa hauskaansa. Satupelin sienien poimimis-osiossa kärpässieniä ei voi poimia ja niitä klikatessa tulee varoitus: " Ei,älä poimi kärpässieniä, ne ovat erittäin myrkyllisiä". Pojastani oli kiva klikata oikein urakalla, niin että ääni tulee räpäten. Damn me, kiva kuunnella omaa ääntänsä repeatina; e-e-e-ei älä!Ja poika nauraa kihertää. Pitäisi varmaan tehdä stagelle muutamat paukkusienet, siitä se ilo vasta irtoisi! Hmm, *jäi pohtimaan*

Olen tosi hyvissä fiiliksissä, kun homma on nyt edistynyt hyvin ja edessä jo selkeästi havaittavissa oleva lopputulos lähenee ja miellyttää silmää ja sielua. Ah! Onpa ihanaa, kerrassaan mahtavaa, kun voi puhua opinnäytetyöstä näin rakkain sanakääntein. Todella suuri merkitys on toki sillä, että projektityöparini on lahjakas loistotapaus ja meillä löytyy sointuvat sävelet.

En ole katsonut televisiota, en lukenut lehtiä. Maailmassa ei tapahdu nyt mitään ja kaaos kotona kasvaa. Satumetsän tapahtumat pitänevät vielä otteessan hetken aikaa. Tällä erää. Tulevaisuutta ei vielä ole, mutta visioita yhteen sun toiseenkin:) Sotku, joka syntyy projektiin uppoutumisesta, ei saisi liikaa sapettaa. En ole vielä koskaan kuullut kenenkään muistelevan elämäänsä ja sanovansa: "Voi, kun olisi tullut siivottua enemmän silloin aikoinaan". Elämä mennyt ja kaikkea.

Mutta toivoisin kohtuullista kätevyyttä välillä , että elämäänsä voisi elää photoshoppimaisesti..leikata laskut, piilottaa sotkut, säädellä curveja;), värjätä hiukset, kloonata hyvä mies itselleen ja vaikka mitä. Pelottavaa ja kauheaa oikeasti, naapurin kanssa säädettäisin kilpaa miltä taivas tänään näyttäisi. Maailmanloppu tulisi, jos jokaisella olisi photoshoppimainen valtikka, jolla voisi hallita elämäänsa ja maailmaa.Suurella kumilla kaikki sileäksi.

Lähden uneksimaan jostain todellisesta.

0 Comments:

Post a Comment

<< Home