Lapsia kuin hammasharjoja

Viime päivinä blogeissa on pohdittu elämää tietoisen lapsettomuuden ja lapsellisuuden välillä. On sanomattakin selvää, että jokaisella on oikeus miettiä kumpi elämäntapa sopii itselleen paremmin.(lasten saaminen ei ole kuitenkaan itsestään selvyys.) Ja elämäntapoja on tietenkin niin monta kuin on eläjääkin...

En itse koe kuuluvani määrättyyn kastiin lapsia saaneena. En koe menettäneeni jotain peruuttamatonta. Neitsyyskin meni jo ennen raskaaksi tulemista. Varmasti on paljon hetkiä, jolloin tunnen että vastuu lapsistani rajoittaa joitakin asioita, mutta jos joutuisin valitsemaan, siitä ei olisi epäilystäkään. Olen ylpeä ja onnellinen katsoessani pieniä nukkuvia kasvoja ja omia tuttuja piirteitä joita voin tunnistaa kasvoilta, varpaista. En tietenkään voi tehdä järin itsekkäitä valintoja elämässäni, mutta olen muutenkin aina tottunut miettimään kanssa eläjieni elämää suhteuttaessani omia tarpeitani. Olen toki usein väsynyt ja eron jälkeen ihmisuhteiden rakentaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ennen lapsia. Mutta toisaalta myös ehkä siihenkin löytyy jonkinlaista viisautta mitä ei ennen aina ollut(lue: en halua renttua vaan Miehen). Osaan myös ottaa omaa aikaa, kehittää itseäni, nauttia. Hulluksi tulisin, jos sitä mahdollisuutta ei olisi, sen myönnän. Mutta kahta en vaihtaisi!

Se ihminen, joka olen tänään on kokemuksieni summa, kaikkien vuosien. On täysin mahdotonta sanoa, mitä tekisin nyt, millä tavalla olisin erilainen jos minulla ei olisi lapsia. Elämässä tapahtumilla on tarkoituksensa, kauas kantoiset merkitykset, joita ymmärtää joskus vasta kovin myöhään.

Niin itseasiassa, syy miksi aloin kirjoittamaan oli tyttöni mainio iltasadun jälkeinen kyselytunti, jonka lopputuloksena hän ilmoitti haluavansa, että meille syntyisi lisää lapsia. Ylenmääräiseltä pohdinnalta vapautti hänen kommenttinsa:
" Meille voi aivan hyvin tulla lisää lapsia, sillä meillä on niin monta ylimääräistä hammasharjaa". Yksinkertaista. Lapsen maailmassa on ajatuskulkuja, jotka vapauttavat aikuiselämän tiukan analyyttisen ajattelun hetkeksi.

Elämä vie, niin se on aina tehnyt.