Unelmia, onko heitä?

Kirjoitin aikaisemmin:
"Kävimme katsomassa taloa, joka kaukaa näytti sellaiselta, että tuon voisi hankkia ja kunnostaa. Kasvattaa persiljaa ikkunalaudalla ja kuivattaa pikkupyykkiä pyykkinarulla. Huudella ikkunasta lapsille, ei älkää menkö virtaan. Mutta läheltä talo oli aavemainen, tyhjä. Hylätty."

Vaan ei ole enää. Ne peijakkaat rakentavat taloon kahvilan. Minun talooni.

Hyvä päivä alkaa sorruttamaan muitakin unelmia. Ovatko unelmat vain heijastuksia, mielikuvia, luuloja? Mitä oikeasti unelmoi ja miksi ihmeessä? Joten eipä se niin paha kai ole, sanoo savuton neito hermostuneena. Saat sen mistä luovut.

Kahvi omenapiirakalla, kiitos. Rauhassa. Eikä kukaan mene virtaan.