Suutelin hymyä ja join vodkaa

Tälläisiä iltoja lisää! Menin eilen siis P:n luokse. Olen aina ihaillut heidän kotinsa varmalla tyylillä sisustettua, avaraa tyyliä. Pitäisi varmaan joku kerta ottaa m mukaan, sillä sisustusjutut ovat hänellekin kiinnostavia.

Söimme herkullista puna-ahventa, todella hyvää punaviiniä. Blenderiin mangoja, banaaneja, Malibua ja vaniljavodkaa sekä tietysti jäitä ja -nam!- todella maukasta juomaa syntyi! Caipiriñat antoivat lisäpotkua ja sitten lähdettiin! Menimme ensimmäiseksi Teatteriin. Ja hassua kyllä m astui ovesta varmaan samaan aikaan ravintolaan kuin mekin, toiselta puolen. Sovimme, että tiemme kohtaavat kolmen aikaan yöllä. Teatterin terassilla jaksoimme nauttia vain yhdet juomat. Tyylikkään sisustuksen omaava Mecca tarjoili sampanjaa ja sangriaa. Belgessä saimme keskustella rauhassa ja kyllä keskusteltavaa riittikin. Rakentavaa keskustelua ihmissuhteista, kyseenalaistuksia, pohdintoja, elämän prioriteetteja ja aimo annos itsetunnon kohotusta:) Usein ravintolailloissa menee pieleen se , että seistään kamalassa metelissä, järkevästä keskustelusta ei tietoakaan. Olimme P:n kanssa samaa mieltä, kuinka sielu lepää, kun pääsee luonnon rauhaan. Hehkutin tämän viikon mökkireissua silmät intoa täynnä. Kuinka ihanaa oli tehdä mökillä yhdessä ruokaa, uida kaikessa rauhassa. Ottaa saunavihdalta kyytiä kunnolla saunan valaistuksen ollessa satumaisen kaunis kostealla iholla. Soutaa saaren ympäri ja keinutttaa toista riippumatossa. Lähteä ajamaan kumiveneellä niin paljon kuin siitä lähtee, keulia. Vihreiden sävyjen loputon kauneus ja auringon kurkistavat säteet hiljaisuuden keskellä sai kyllä unohtamaan koko ympäröivän maailman, mitään pahaa ei ollut missään. Vain rakkaita ympärillä. Sitä on onni.

Takaisin eilisen illan havaintoihin. Kontrastia. Jurrisia ympärillä yökkäröimässä, voi täytyy sanoa, että sitä en kyllä kaipaa ollenkaan. Lasinsiruja, tyylittömyyttä.Ehkä ankein tapaus oli aivan sekaisin oleva mies (jos mieheksi kutsua voi)joka huusi, murisi, öykkäröi agressiivisesti haluavansa pi***a, hän toisti sanaa loputtomasti. Kerroin hänelle aika tarkkaan mitä mieltä olin. Hän tyytyi kohtaloonsa pieni pelko takamuksessaan. Pelottavaa.

Vaikka oli ehdottoman hauskaa olla rakkaan ystävän kanssa ulkona, tuulettaa aivoja ja kuluttaa lopuksi tanssilattiaa Hesarilla, oli niin paljon moukkamaisia ehdotuksia, epäkorrektia käytöstä, sisällyksettömiä kuvioita ympärillä, että oikeastaan oli ihana ajatus viettää tuleva lauantai-ilta kotona, rauhassa. Eilisen tapaisia iltoja pitää toki olla aina välillä ja silloin niistä osaa nauttiakin. Ja täytyy sanoa, että oli piristävää käydä erilaisissa paikoissa mitä yleensä.

Eilen oli hauska huomata (taas), että kun m astui ravintolaan, sydämeni heitti voltin ja toisenkin. Olin levoton, olin hehkua, kaipuuta ja ylpeyttä. Vain hän. Piilottelin itseäni, hän etsi minua. Kiersi ravintolassa. Portaita ylös. Takaisin alas. Siinä vaiheessa, kun hän otti puhelimen käteensä soittaakseen minulle, menin lasisermin taakse. Nojasin kädet levällään, tuijotin tiivisti häntä kohti, huulet muodostivat Dracula elokuvan tehokkaat sanat:" See me now." Lähettyvillä olijat katsoivat aluksi että mikäs tuolla naikkosella on, kun jähmettynyt intensiivinen katse vie jonnekin. He seurasivat katsettani, katseeni yritti polttaa seinämään aukon, josta voisin kuiskata kaukaisuuteen:täällä olen. Minä hymyilin. Hän näki.Tehokasta.

Eilisiä pitkiä keskusteluja P:n kanssa sivusi ihmisuhteiden vaikeus tai ylipäätään elämän ymmärtäminen. Pelottavalta tuntui ajatus, että jos kaikki nyt kuitenkin menisi pieleen m:n kanssa, saattaisi tuntua mahdottomalta löytää ihminen rinnalleen, jota kohtaan voisin tuntea kuinka tunnen häntä kohtaan. On se ehkä mahdollista, jos lakkaisin tuntemasta näin.

Mutta tiedän, että olen monella tapaa myös hänelle ainutlaatuinen. Meillä on hyvä yhdessä. Ja siksi minulla on rauhaisa olo. Vahva olo. Aika näyttäköön minne elämänpolkumme vievät. Ei ole kiirettä minnekään. Olen tässä nyt ja hengitän. Olen tässä nyt ja kuuntelen. Olen tässä niin kauan, kun sydämeni/sydämemme sanoo, niin olevan hyvä. Toki sydän itkeekin välillä, ei se itkisi jos ei tuntisi vahvasti. Tulevaisuudessa voi olla paljon asiota, joista ei osaa edes kuvitella mitään vielä. Mutta kuten sanoin, olen tässä nyt. Kaikkineen.

Hänellä on haaveena matkustella paljon ja todella toivon, että hän toteuttaa haaveitaan. Itse en pysty TÄLLÄ HETKELLÄ lähtemään pitkille matkoille. Joskus varmasti pystyn ja lyhyemmät visiitit olisivat nytkin mahdollisia jotenkin järjestää.

Olen onnellinen, että olemme tutustuneet. Ihmissuhteet ovat niin äärettömän vaikeita elämän arjen puristuksessa, unelmissa ja fantasioissa. Jos rinnalleen löytyy ihminen, joka pystyy ymmärtämään sinua (ja toisin päin), haluaa puhua, kuunnella, keskustella, jakaa hetkiä kanssasi eikä katoa hädän hetkellä. Sitä aarretta pitää vaalia, antaa tilaa hengittää, helliä. Puhua. Se ei tule helpolla. Sitä ei löydä helpolla. Mutta se on mahdollista. Jollain tavalla. Se on se avain.

Aamulla suutelin hymyä. Lähdin. On ihana sulkea ovi perässään hymyillen.

Mekot vinoon

Tänään illalla menen ystäväni P:n luokse. Tarkoituksena on syödä jotain hyvää ja nauttia hiukan mainioita viinejä. Suunnistamme myöhemmin Helsingin yöhön. 90-luvun puolivälissä tiimimme oli tuttu näky tansahtelemassa mokkaiset minimekot vinossa:). Kiireiset työkuviot ja myöhemmin molempien saadessa jälkikasvua yhteiset bileillat jotenkin jäi. Siis vihdoinkin pääsemme yhdessä ulos! Tosin taitavat nämä neidot ottaa nykypäivänä rauhallisemmin. Ja mikäpäs siinä. (tai kukapa tietää vaikka innostuisimme kunnolla). Kutsuin itseni yöksi m:n kainaloon palatakseni taas aamupäivällä kotiin. Kutsuni hyväksyttiin. Hyvässä sylissä on ihana nukkua. Ja vieressä -omalla puolella- jos ei nyt ihan koko yötä sylikkäin kuitenkaan. Siitä vierestä herätä ja joutua kaapatuksi syliin on parasta:)

Marsuasiatkin selkiytyivät!Kaksi tyttömarsuvauvaa muuttaa luoksemme joko nyt sunnuntaina tai vasta viikon päästä. Toivottavasti hakureissu onnistuisi jo tänä sunnuntaina, sillä niin kovasti marsuja odotetaan! Lapset ovat jo nimenneet neidot: LouLou ja Anna.

Iloista viikonloppua:)maanantaina työmaa jo kutsuu...

Pikainen persoonallisuustesti :)

You are sexy, powerful, and bold. You're full of passion and energy... Sometimes this passion has a dark side. You feel most alive when you're seducing someone. You never fail to get someone's attention. Quick minded, you're also quick to lose your temper!

The World's Shortest Personality Test

Vaihtoehdoista olisin voinut valita muutaman toisenkin, mutta tämä tuntui sillä hetkellä omimmalta kuvalta...Olen tosin suhteellisen pitkäpinnainen, mutta täytyy sanoa että temperamentti saa kyllä sanat virtaamaan...Ja tuo intohimo ja energia kyllä osui kohdalleen, hih;)

Lähtötunnelmissa

(teksti kirjoitettu osin keskiviikkona ja osin torstaina)
Huomenna aamulla he sitten lähtevät takaisin Tanskaan.
On kieltämättä vaikeaa, kun koko perhe ei asu samassa maassa. Ja olivat he missä tahansa aina on ikävä toiseen paikkaan. Etäisyys ei sinänsä ole ongelma, lentokoneellahan nopeasti hurauttaa paikan päälle, mutta tässä elämäntilanteessa ei ole niin paljon ylimääräistä rahaa, että voisi säännöllisesti matkustella.

Varmasti ensi kesänä nähdään taas, ellei jo aikaisemmin, jospa minä ja m lähtisimme vierailulle. Poika sanoi tänään, että haluaa lähteä Tanskaan, sillä he eivät tuoneet kissaansa suomeen ja se täytyy ehdottomasti nähdä. Kissa. Lemmikkikissa, eläin.

Niin lemmikeistä puheenollen. Se marsuus, joka saa meiltä kodin on nyt suuri puheenaihe kotonamme. Olen tutkaillut tänään marsujuttuja netistä ja ilmeisesti olisi parempi hankkia kaksi tyttö marsua. Lapset ovat kyselleet harva se päivä koska se marsu tulee, koska mennään m:n kanssa hakemaan se marsu. Lupasin keväällä, että loppukesästä. Se alkaa jo olla täällä. Kävin katsomassa eläinkaupassa häkkejä. Häkki maksoi 140 euroa, pakko yrittää varmaan etsiä käytetty. Tuntuu aika kovalta hinnalta.

m toi illalla jättipizzan, jonka pahvilaatikon koko oli sellainen, että tavallista pizzalähettiä alkaisi hävettää. Sisko pakkaili tavaroitaan. Minulla oli omituinen olotila. Miehet puhuivat juttujaan tuntikaupalla. Aika kului.Sain lapset nukkumaan luvattoman myöhään, mutta kukapa malttaisi nukkua, jos on oikein hyvä syy kukkua.

He lähtivät juuri äskettäin. Taidan mennä takaisin nyt nukkumaan. En tällä kertaa itke, sillä tiedän heidän tulevan takaisin. Ja mikä parasta näen heidän olevan onnellisia yhdessä, minulla ei ole hätää kuinka he pärjäävät. Siskoni on löytänyt elämäänsä sellaista varmuutta, jota hänellä ei ennen ollut. Hän osaa nykyään rakastaa myös itseään. Ja on syytäkin!

Mutta varmaan tänä iltana huomaan, kuinka paljon tyhjempi tämä talo on. Ja en voi olla miettimättä kuinka onnekas olen, että he ovat perhettäni!

Sanoin siskolle, että voidakseen palata on lähdettävä. -Niin totta, mutta why can't I just stay? hän kysyi.

Saaressa. Täydellistä.

Me go

Ihanaa, sain siivottua aika paljon:)
Lasten isä tulee tänään illalla hoitamaan lapsia. Eivät ole ehtineet nähdäkään kuin joskus ennen juhannusta. Hänellä on muuttoruljanssi menossa, joten helpompi tulla oleskelemaan tänne.

Minä karkaan täältä m:n luo.
Ja huomenna aamulla nappaamme Tanskan vieraat mukaan ja lähdemme saareen nauttimaan luonnon rauhasta ja mainiosta ruuasta. Olemme saaneet siskoni miehen vakuutettua suomen mukavuudesta, ihmisten hienosta luonteesta (yleistetään nyt oikein kunnolla), ahkeruudesta ja määrätynlaisesta rehtiydestä. Kunhan siskoni saa käytyä koulut loppuun, voisi todellakin olla mahdollista, että he muuttaisivat tänne:) Ja, kyllä olen pelotellut synkällä, pitkällä talvella. Vaikka onhan siinäkin omat puolensa. On on. Koti,kaakao ja tuli. Ja se kun pojat kiusaa lumipalloilla lempeästi...

Nyt lopetan talvipuheet, sillä tänään on taas aivan kesäinen päivä.

Tiistaina takaisin. Pus.

Liekeissä

Tänään siivoan tanssien urakalla. Frida Kahlo soundtrackin tunnelmissa mennään. Olen draamaa ja liekkejä. Minulla on vahva olo. Tiedä miksi. Ajatukset leijailevat. Minä selviän. Vaikka mikä olisi. Säkenöin.

Ai, siivotaanko meillä tunteella:). Pois nuo pölyiset, ummehtuneet!

Artist: Caetano Veloso And Lila Dawn
Burn it Blue

"Burn this house
Burn it blue
Heart running on empty
So lost without you

But the night sky blooms with fire
And the burning bed floats higher
And she is free to fly

Woman so weary
Spread your unbroken wings
Fly free as the swallow sings
Come to the fireworks
See the dark lady smile
She burns

And the night sky blooms with fire
And the burning bed floats higher
And she´s free to fly

Burn this night
Black and blue
So cold in the morning
So cold without you

And the night sky blooms with fire
And the burning bed floats higher
And she´s free to fly

Y la noche que se incendia,
Y la cama que se eleva,
A volar

And of the dark days
Painted in dark gray hues
They fade with the dream of you
Wrapped in red velvet
Dancing the night away
I burn

Midnight blue
Spread those wings
Fly free with the swallows
Fly one with the wind

Y ella es flama que se eleva,
Y es un pájaro a volar
Y es un pájaro a volar
En la noche que se incendia,
El infierno es este cielo
Estrella de oscuridad

And the night sky blooms with fire
And the burning bed floats higher
And she's free to fly
Just a spark in the sky
Painting heaven and hell
Much brighter

Burn this house
Burn it blue
Heart running on empty
So lost without you "

Metsään menossa

En suinkaan ole syksyisissä tunnelmissa vaan kiintolevyltä
löytyi vanhoja tekstejäni. Tässä palanen keiju-tarinasta:

In the woods

In the woods
There are tiny little fairies,
Under the leaves, behind the stones
They are telling stories.
Just listen, tell your own.
Just listen, don't go.
...Those little fairies,
So beautiful, delicate
Finds silence without bitter hate.
Kissed by the autumn leaves,
And touched by the wind in needs.

Those little fairies,
With golden dusted wings,
Pure white soft skins,
Sings with a gorgeous voice...

Vaikka täytyy myöntää, että ikkunasta ulos katsoessa tuuli huutelee sen oloisesti, ettei syksy ole enää kaukana.

Pelikaanimies

"Niin kauan kuin uni kestää, niin kauan se ei ole unta." Leena Krohn

Suosittelen lämpimästi lasten ja aikuisten satumaista elokuvaa Pelikaanimies. Pääroolin esittäjä on ilmiömäinen, elokuvan sävyt ovat lämpimiä, hauskojakin vaikka monia kipeitä asioita käsitelläänkin. Tunteet aitoja, elämänläheisiä. Lavastuksien värejä katsoessa, tuli olo että pensseli käteen ja seiniä maalaamaan!

Loistava tango, joka jää soimaan mieliin.

"Suuren illuusion teen
siihen illuusioon meen
vien rakkaani kävelylle
lennän kanssaan kattojen ylle
ja kiepun ja pyöritän niin
meidät molemmat tainnuksiin."

Nimimerkillä: lauantai-iltana kotona. Yksin lasten kanssa.

Lapsia kuin hammasharjoja

Viime päivinä blogeissa on pohdittu elämää tietoisen lapsettomuuden ja lapsellisuuden välillä. On sanomattakin selvää, että jokaisella on oikeus miettiä kumpi elämäntapa sopii itselleen paremmin.(lasten saaminen ei ole kuitenkaan itsestään selvyys.) Ja elämäntapoja on tietenkin niin monta kuin on eläjääkin...

En itse koe kuuluvani määrättyyn kastiin lapsia saaneena. En koe menettäneeni jotain peruuttamatonta. Neitsyyskin meni jo ennen raskaaksi tulemista. Varmasti on paljon hetkiä, jolloin tunnen että vastuu lapsistani rajoittaa joitakin asioita, mutta jos joutuisin valitsemaan, siitä ei olisi epäilystäkään. Olen ylpeä ja onnellinen katsoessani pieniä nukkuvia kasvoja ja omia tuttuja piirteitä joita voin tunnistaa kasvoilta, varpaista. En tietenkään voi tehdä järin itsekkäitä valintoja elämässäni, mutta olen muutenkin aina tottunut miettimään kanssa eläjieni elämää suhteuttaessani omia tarpeitani. Olen toki usein väsynyt ja eron jälkeen ihmisuhteiden rakentaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin ennen lapsia. Mutta toisaalta myös ehkä siihenkin löytyy jonkinlaista viisautta mitä ei ennen aina ollut(lue: en halua renttua vaan Miehen). Osaan myös ottaa omaa aikaa, kehittää itseäni, nauttia. Hulluksi tulisin, jos sitä mahdollisuutta ei olisi, sen myönnän. Mutta kahta en vaihtaisi!

Se ihminen, joka olen tänään on kokemuksieni summa, kaikkien vuosien. On täysin mahdotonta sanoa, mitä tekisin nyt, millä tavalla olisin erilainen jos minulla ei olisi lapsia. Elämässä tapahtumilla on tarkoituksensa, kauas kantoiset merkitykset, joita ymmärtää joskus vasta kovin myöhään.

Niin itseasiassa, syy miksi aloin kirjoittamaan oli tyttöni mainio iltasadun jälkeinen kyselytunti, jonka lopputuloksena hän ilmoitti haluavansa, että meille syntyisi lisää lapsia. Ylenmääräiseltä pohdinnalta vapautti hänen kommenttinsa:
" Meille voi aivan hyvin tulla lisää lapsia, sillä meillä on niin monta ylimääräistä hammasharjaa". Yksinkertaista. Lapsen maailmassa on ajatuskulkuja, jotka vapauttavat aikuiselämän tiukan analyyttisen ajattelun hetkeksi.

Elämä vie, niin se on aina tehnyt.

Kävelyjä takaisin

Sain eilen yllättäen viestin entiseltä naapuriltani (n.neljän vuoden takaa), emme tunteneet toisiamme hyvin. Mutta muistan kerran kun minulla oli kauhea suru ja tuska selvitä tietoisuudessa, että kaikki on huonosti ja ero on edessä; itkin hänelle hiekkalaatikon reunalla, juhannuspäivänä.

Olin sanonut avomiehelleni, ettei elämämme voi jatkua näin ja olisi parempi jos muuttaisimme erillemme. Ja lähdin lasten kanssa juhannuspäivänä aamukävelylle. Työnsin rattaita pitkin joen rantaa, kävelin ympyrää suruissani, tyhjänä romuna - niin yksin. Maailman ihanimmat aarteet vierelläni. Kuitenkin. Yritin hengittää ilmaa, olla tuntematta mitään. Palattuani kotiin pöydällä oli lappu:"lähdin etsimään asuntoa." Yeah right, juhannuspäivänähän niitä löytyy.

Niin, naapuriin palatakseni, hän oli lapsiensa kanssa ulkona. Kyseli kuulumisia ja siinä maailmankaikkeuden romahdushetkessä en halunnut esittää mitään. Itkin ja kerroin kuinka paha minun on ja miksi. Vaikka tiesin, että parempi olisi erota, se sattuu kuitenkin niin paljon. Lapset olivat yksi- ja kaksivuotiaat, melkein vauvoja vain. Haavekuvat perheestä (tai niiden rippeet oikeastaan) ropisivat siinä kuin jääkylmä vesi minun niskaani. Palelin ja olin heikko, mutta äärettömän päättäväinen ja rohkea, kuitenkin. Olisi ollut helppo jäädä.

Nyt eilen siis entinen naapurinrouva otti yhteyttä minuun, koska hänen oli paha olla, ero oli tullut viime viikolla. Hän jäi neljän lapsen kanssa yksin. Lupasin, että voimme nähdä ja jutella. Sanoin, että muistan ajan kun itkin hiekkalaatikolla ja hän sanoi että ehkä juuri siksi hän halusi ottaa yhteyttä, tulin kuulemma elävästi mieleen.

Elämän tiet vievät ihmeellisiin paikkoihin. Risteyksissä voi kohdata ihmisiä, joilla voi olla jokin erityinen merkitys. Kuka tietää.

So sweet

Eilen kävimme Korkeasaaressa, jota ennen söimme torilla vinon pinon herkkuja ja ihmettelimme sirkuskoiraa. Lapset jaksoivat upeasti kävellä pitkät matkat. Pojan, joskus niin häiritsevä, kiukuttelu pysyi kohtuullisuuden rajoissa:).

M hankki grilliherkkuja.Illalla saimme grillausseurueeseen myös pikkuveljeni, jota en olekaan ehtinyt paljon näkemään tänä kesänä. Hän tapasi J:n ensimmäistä kertaa! Veljeni oli taas komean ruskea. Tehnyt ahkerasti töitä koko kesän. Kädet ovat kuin lapiot - ahkeran, vahvan miehen.

Lauloin lapsille niin monta unilaulua käheällä äänelläni, että ääni tuntui loppuvan. Iltasatujakin luin peräti kaksi. "Kuka lohduttaisi nyytiä?" kuuluu ehdottomasti suosikkeihini ja myös lasten. Sen runonmuoto ja kaikki tunnelataukset ovat oivasti eläydyttävää materiaalia. Tarina on suloinen ja se sisältää niin paljon aineksia elämästä: rohkeudesta, pelosta, yksinäisyydestä - suuresta rakkaudesta.

"...ja kuiskas: unohda jo mennyt kamaluus,
on edessämme kaikki kauneus ja ihanuus:
on meri, jota nähnyt en mä milloinkaan...
Nyt juhlavalot valaisevat meren mustaa selkää.
Nyt lohdutamme toisiamme, emme koskaan enää pelkää!"

Lasten nukahdettua, sain lähteä nukkumaan rakkaani luokse. Siskoni ja J jäivät katsomaan elokuvaa. Olin aivan väsynyt, mutta halusin päästä m:n luokse. Kävelimme puistoissa yöllä, juttelimme ja joimme mehua. Olen yksinkertainen otus: tyytyväisimmilläni sylissä. Yöllä, kun havahtuu siihen että toinen laittaa kätensä ympärilleni, olen onnellinen.

Haahuilua

Uusia kukkia :),
pestyjä sukkia.
Resepti mahavaivaan.
Huolestumista,
aivojen toiminnan hidastumista,
Väsyttää. Puhe suorastaan mongertaa. Englantia, no way!

Herättelen itseäni tajuamaan, mitä on elämässä nyt.
Mitkä asiat ovat tärkeimpiä...Mitä olen tuntenut, mitä olen nähnyt.

Ainakin kaksi pientä ihmistä luottaa elämänsä minun käsiini.
Onko viimeiset vuodet vieneet minusta jotain peruuttamattomasti.
Eipä kai. Luulisi tuonneen. Väsyn, kuin vain ajattelen sitä kaikkea.
Mutta kuitenkin hetkittäin, aivan pienistä asioista, voin löytää annoksen voimaa ja ikiaikaista virtaa, rauhaa. Ja lohtua.

Herättelen itseäni, vaikka nyt pitäisi nukkua. Kuinka suloiselta se kuulostaisikaan; nukkua.

Yhtä suurta

Sekavaa tekstiä syntyi aikaisemmin.
Liikaa perhekuvioiden koukeroita. Jatketaan koukeroilla. Odottelen vierailijoita takaisin kotiin ja en saa mitään järkevää tehtyä.

Mutta sanomani kaiketi piti, että sisaruussuhteita voi syntyä vaikkei verisukulainen olisikaan. Koska nykymaailman perhekoukerot mahdollistavat sen, että siskopuolellani voi olla siskopuoli, joka ei ole lainkaan sukua minulle. Mutta kasvuvuosien yhteiset kokemukset:), yhteinen pikkusisko ym. teki myös hänestä siskoni. Sydämen sukulaisuutta. Perhe ei ole todellakaan pelkästään sitä, mikä veri suonissamme virtaa. Äitipuoleni, isäni ex-vaimo, on minulle edelleen perhettä. Lapsena luotuja tunnesiteitä eivät aikuisten erot onnistu aina kumoamaan. Perhe on minulle ajatuksena eniten sitä mitä sydämeni sanoo. Ja kuten eilen ilakoin suuren joukon ja elämän makuisen elämän läsnäolosta, kodisssamme on aina tilaa rakkailleni.

Ja enkä sitäpaitsi edes tiedä vielä minkälainen perheeni tulee olemaan vuosien saatossa. Tyttöni tuli juuri ilmoittamaan, että aikoo isona ryhtyä sirkustaiteilijaksi...

Vaaleanpunainen salkku

Siskoni suomessa olo synnyttää ajatuksiini paljon muistoja, elämän suuria valintoja.
Olen mietteliäällä tuulella, eivätkä ajatukset anna minulle rauhaa. Vähäisten yöunien jälkeen nousin suht varhain. Nuoripari nukkui myöhään, joten ajatustyöni pilvisessä ilmassa pääsi valloilleen.

Eilen kun katsoin siskoani pitämässä sylissään tyttöäni, muistin niin tarkkaan ne ajat, kun hän oli pieni tyttönen. JA minä pidin häntä aina sylissä. Meillä on yhdeksän vuotta ikäeroa. Hän syntyi suomessa ja asui täällä nelivuotiaaksi. Kun isäni tuli uuden perheensä kanssa takaisin suomeen, siskoni syntyi ja tutustuin isäni uuden vaimon aikaisemmasta avioliitosta olevaan lapseen, josta tuli myös siskoni. Osa perhettäni. Emme asuneet yhdessä, mutta vietimme viikonloppuja yhdessä. Isäni vaimosta (nyk. ex-)tuli myös minulle rakas ihminen, jonka kanssa pidämme edelleen yhteyttä. Hoidin pikkusiskoani 0-4 vuotiaaksi kuin omaa vauvaa, vaikka lapsi olin itsekin. Kun he tekivät päätöksen lähteä takaisin Tanskaan, maailma murtui. Olin katkera isälleni, luulin että uusi mahdollisuus oli koittanut. Isäni sanoi, että kuulostan äidiltäni, kun sanoin: että pysy siellä tanskassa, äläkä tule enää ikinä sotkemaan perhekuvioitamme, leikkimään isää. Olin 13-14 vuotias, dokatessani perjantai-iltana metsän siimeksessä, poltin nuotiolla vauva-ajan valokuvani. Katselin, kun se paloi, meni karrelle.

Tätä kuvaa en polttanut.


Pahvilaatikossa on Lumi-kissa. Ja vaaleanpunaisessa salkussa piilotetut, surulliset raivoisat tunteeni.
Kuvan taakse olin kirjoittanut: "Hyvästit..vaaleanpunaiseen salkkkuun suljettuna onneni, rakkauteni...kauas pois". He lähtivät.

Isäni on jo palannut. Siskoni haaveilee siitä tulevaisuudessa. Niin minäkin.

Maanantai, joka oli onnellinen

En saa unta, lapset nukkuvat alakerrassa kanssani. Minä siis unten rajamailla kuitenkin kirjoittelen. Yläkerrassa unta tavoittelevat sisko ja sen mies. Pieni poika kuorsaa kuin mies. En voi saada unta.(onneksi kohta on se nielurisaleikkaus)

Ajatukset pyörivät päässäni ja hiljaa iloitsen mainiosta päivästä. Lapset tulivat kotiin iloisina, rusketttuneina. m soitti jo aamulla aikaisin ja kysyi tekisinkö lihapullia, jos hän kävisi kaupassa.:)

Siskoni mies J näki lapset ensimmäistä kertaa. Hän on kuunnellut kolme vuotta loputtomia tarinoita ikävöivältä pikkusiskoltani. Kuinka suloisia, ihania ja aitoja otuksia nuo ovatkaan. Täytyy sanoa, että heillä löytyi yhteinen sävel samantien vaikkei J puhukaan suomea. Tyttöni mielestä puhumme vauvakieltä, kun puhumme englantia. Sillä aikaa, kun kokkailin muu joukkue lähti uimaan läheiselle metsälammelle. Onpa nautinto tehdä ruokaa isolle porukalle, kun huomaa että ruoka maistuu ja on elämää ympärillä. Rakkaita ihmisiä, puheensorinaa, lisää lihapullia. Me muut söimme takapihalla, poikani halusi syödä sisällä. Mutta hän pelkäsi olla yksin ja sai houkuteltua J:n etsimään mahdolliset vaanivat varkaat tai jotkut muut iljetykset, jotka uskalsivat häiritä ruokarauhaa. EI varkaita, kaikki oli hyvin.

Iltapäivän kruunasi kävelylenkki läpi peltojen kosken rantaan. Sain m:lta takiaisesta kauniin "rintakorun", sen värit hehkuivat auringossa. Leikkioravakin jaksoi koko matkan.

Illalla innostuin kitkemään rikkaruohoja. Kaivoin maata, joka peittosi kalliota, saadakseni kallion paljaan pinnan esille. Pian miehet olivat auttamassa. M opetti pojalle puutarhaletkun käyttöä, oranssin suuttimen eri toimintoja. Voi pientä naurua ja iloa kun varpaat kastuivat, kutitti. Poika oli niin onnellinen saadessaan osallistua. Ja minusta oli hienoa seurata, kun m opasti pikkuiselle kuinka tämä toimii. J mönki maata innoissaan ja pian miehillä oli selkeät ideat kuinka saada pienestä metsäpolusta ja kalliosta vieläkin parempi. Ja minä nautin. Elämää ympärillä ja multaa kynsien alla ja ehdottoman mustat jalkapohjat. Siskoni ompeli oravan hatun kuntoon ja oli onnellinen saadessaan pitää näitä pikkuisia ihmisiä sylisssään ja jutella, kuunnella heidän tarinointiaan.

Tässä kirjoituksessa toistuu varmaan aika monta kertaa: iloinen, onnellinen. Sitä olimme kaikki tänään!

Tälläisien päivien jälkeen tiedän, ettei minua ole luotu olemaan täällä yksin.

Matkalla kotiin

Rakas päiväkirjani,
(oh, you again..)
Viime yönä kun istuin bussissa matkalla kotiin,
kauniit, haikeatkin, sanat tulvivat mieleeni.
Sade kasteli lempeästi ihoani ja ajattelin ihmeellisyyksiä.

Olisin kirjoittanut tarinoita puistoista, kujilta. Sanoista ja sanoista.
Kaksi värisevää ihmissielua ikuisuudelta tuntuvassa halauksessa.Uudestaan. Suudelmista lähes verillä olevista huulista. Unesta. Etäisistä askeleista. Tytöstä kallionkolossa. Olen matkalla jonnekin.

Mutta, kun yöllä saavuin kotiin, siskoni ja hänen aviomiehensä pitivät minulle seuraa ja en edes astunut lähelle näppistä. Yksin olisin kirjoittanut ihanan vuodatuksen, kevyen kännibloggauksen. Näin se on.

Niin, tosissaan festivaalimuotoinen tuska on lopussa! Mukavastihan tuo sujui ja hauskaa oli! Kohta lapset:) tulevat kotiin. Menen pesemään naamani.

Tuskaa-aaa

No niin. Kaikki pääsivät onnellisesti suomeen! Voi iloa:)
Eilen grillasimme m:n kanssa ja illalla kävimme pikaisesti Kalliossa.
Seuraavat kolme päivää olemme Tuskassa.
Niin kuin melkein kaikki ovat.
Siellä nähdään!

Kirjoitin joskus kovin nuorena tyttösenä
pienen mietelauseen:

Elämä on täynnä pieniä hetkiä,
hetkistä syntyy muistoja
-elämän kulmakiviä.

Ensimmäinen aamu muuteen melkein viikkoon, ettei päätäni särje edes vähän.
Hyvä niin. Naisten vaivat, ukkosen läsnäolo sekä elämää vavisuttavat olotilat aiheuttavat minulle tuollaisia päänsärkyjä. Viikko riitti kiitos! Hope so.

Teräsbetonilla aloitetaan. Hih.

Sisko saapuu kaupunkiin

Tänään menemme m:n kanssa Tanskan ihmisiä kentälle vastaan. Voi kuinka voinkaan rakastaa pikkusiskoani. Emme ole ikinä asuneet saman katon alla, ja vuosia kului ettemme tunteneet toisiamme hyvin. Mutta sitten, kun aika koitti. Oli ihmeellistä huomata, että maailmassa on monella tapaa samanlainen olento kanssani, joka ymmärtää niin täysin ajatuksiani, kuin vain toinen ihminen voi. Tänään hän saapuu miehensä kanssa. Toivottavasti kaikki sujuu, kuinka lentoyhtiöstä sanottiin, sillä paperiasiat eivät olleet kaikki kunnossa. Eli toivon, että kaksi ihmistä saapuu. Ja sitten grilli kuumaksi. Saa nähdä miten paljon kerkiän tänne kirjoittelemaan heidän lomansa aikana, mutta olisihan se hyvä sillä laho pääni hukkaa tapahtumat. Blogi on varamuistini.Ja enemmän.

Norjan ystävätkin saapuvat viikonloppuna.

musico:Shaggy lyrics: Silenoz, M.Lunde

Puritania
Let chaos entwine
on defenseless soil
Remove errors of man
and sweep all the weakening kind

I am war, I am pain
I am all you've ever slain
I am tears in your eyes
I am grief, I am lies

Bygone are tolerance and presence of grace
Scavengers are set out
to cleanse the human filth parade

I am pure, I am true
I am all over you
I am laugh, I am smile
I am the earth defiled

I am the cosmic storms
I am the tiny worms
I am fear in the night
I am bringer of the light

Näenkö, maistanko?

Huutelenko vuorille omiani, tukahdutanko vaistoni. Juoksenko vai kävelen ylväästi? Konttaanko? Elän tunteeni vahvasti.

Ihmettelen toisinaan ihmisten ajatusmaailmoja. Näennäistä kykyä lokeroida asioita, tunteita, hetkiä.

Lapsuusajoista asti olen ihaillut isoisääni. Selkörankaista, ryhdikästä sydämellistä miestä. Hän on Luottamusta herättävä, väkevä kuin kallio, mutta läheisten eteen kaiken tekevä. Saan olla kiitollinen, että olen saanut viettää lapsuuteni hetkiä ihmisen kanssa, jota voin vilpittömästi arvostaa. Sillä niin monet tarinat, joita olen saanut/joutunut todistamaan ovat olleet aivan jotain muuta. Isoisäni ansiosta jaksan uskoa rakkauteen ja siihen, että kunnioitan läheisiäni. Isoisäni on antanut minulle miehen mallin. Hän kunnioittaa ihmisten tunteita ja ennenkaikkea on epäitsekäs. Nykymaailman perisynti on itsekkyys. Kyky ja rohkeus kohdata elämää sen raadollisuudessa on usein kadoksissa. Uskallus, heittäytyminen. Nykyään peruselämä taitaa olla liian helppoa, arvostus vähenee. Levottomuus, juurettomuus syö pohjaa rakentaa elämäänsä.

Minulla on jonkinlainen päättäväisyys kadoksissa, johtunee siitä että yhteinen nauru, ihon pinta, kosketus ja yhteinäisyyden tunteet monissa asioissa ovat niin vaikuttavia.Tunteet niin vahvoja. En usko pelkkää puhetta. Uskon niihin hetkiin. Uskon, että niiden sisällä on ainutlaatuinen hieno persoona, minulle rakas, maailman rakkain. Niin minä luulen. Ja siksi olen olemassa hänelle, yritän olla. Yritän ymmärtää paljon, vaikka vähempikin riittäisi. Kun katson häntä, pystyn katsomaan tulevaisuuteen, kauas. Näen kauniin harmaapartaisen miehen. Näen myös monella tavalla haavoittuneen ihmisen. Sellaisiahan me olemme.

Uskon tekoihin.
Tekoihin.

Mutta tulen vakavasti miettimään arvokkuuttani.

A Satisfied Mind

Toivuin juuri migreenistä, meni tämä koko kaunis päivä. Mutta nyt on olo kuin myrskystä selvinneenä. Illalla piti nähdä bstar, mutta totesimme käyttävämme illan siivoamiseen. Juu, ei muuten olisi pakko, mutta huomenna saapuvat rakkaat Tanskan vieraat pariksi viikoksi tänne asumaan. Viikonloppu tulee olemaan yhtä Tuskaa.

Kotikaupunkifestarit sopivat minulle mainiosti, sieltä pääsee pois helposti. Mukavaan sänkyyn, suihkuun. Ei tarvitse roudailla tavaroita.

Siivousmusiikkina nyt soikoon: Kill Bill 2:n musaa, Malaguena Salerosa!

Tänään sanoin isälleni lauseen, joka tuntui vielä kauan jälkeenpäinkin. Isäni ei ole todellakaan aina ollut elämässäni, mutta viime vuosina kyllä. Hän kertoi minulle, että on saanut työtarjouksen äärimmäisen vaarallisiin olosuhteisiin, mutta saisi raha-asiat kuntoon. "En halua menettää isiä, sanoin. Niin, jaj os ei ole olemassa, ei paljon tarvitse raha-asioista stressata, lisäsin nauraen. Älä mene, tai jos menet harkitse tarkoin, onko se riskin arvoista."

Ikuisesti ihana Johnny Cash jatkaa Kill Billin henkeen: Satisfied Mind. Ja minä katoan siivoamaan. Huomenna on hieno päivä.

Artist: Johnny Cash Lyrics
Song: A Satisfied Mind Lyrics

How many times have
You heard someone say
If I had his money
I could do things my way

But little they know
That it's so hard to find
One rich man in ten
With a satisfied mind

Once I was waitin'
In fortune and fame
Everything that I dreamed for
To get a start in life's game

Then suddenly it happened
I lost every dime
But I'm richer by far
With a satisfied mind

Money can't buy back
Your youth when you're old
Or a friend when you're lonely
Or a love that's grown cold

The wealthiest person
Is a pauper at times
Compared to the man
With a satisfied mind

When my life has ended
And my time has run out
My friends and my loved ones
I'll leave there's no doubt

But one thing's for certain
When it comes my time
I'll leave this old world
With a satisfied mind

How many times have
You heard someone say
If I had his money
I could do things my way

But little they know
That it's so hard to find
One rich man in ten
With a satisfied mind

Voidakseen palata on lähdettävä

Lähtiessämme, saaren jäädessä taaksemme, näkymä oli tälläinen. Nyt ei ole sanoja. Ihanaa. Sielu lepää.

Lomaa

Liian vähän unta, päässä humisee.
Sovittelen pieniä kesämekkoja, jospa sopiva löytyisi
miehen pään menoksi(tai minun). Aamulla lähdemme mökille.

Torstaina siskoni saapuu aviomiehensä kanssa suomeen.
Olen paistetta ja iloa!

Keijukaistyttö löysi pienen keijun

Tämä tarina tapahtui tänään takapihallamme.
Sininen hohtaa, on taikaa yllä. Tyttö nauraa paisteessa, tuikkeessa valon.

Hän löysi sinisiipisen, satumaisen keijukaisen. Otti sen pienten käsiensä suojaan, yritti suojata ja salaa hiukan kutittaa, josko se nauraisi!

Tyttö ihmettteli ja ihasteli uutta ystäväänsä. Sen siivet hohtivat niin kauniisti.

Minäkin haluan siivet!

Joskus melkein tuntuu, kuin salaiset toiveet toteutuisivat...

Uusi asukas

Kirjoitan hiukan myöhemmin mikä on tämän muumilaakson uuden asukin tarina. Lasten kanssa kehittelimme tarinaa uudesta asukista Könö-Mönöstä, joka ymmärtää Haisulin erilaisuutta ja kujeilua. Tältä näyttää Könö-Mönö, lapset hyväksyivät hahmotelmani.

Edit:

Poikani pelkää aidosti Haisulia. Naapurin rouva vitsaili, että Haisuli laittaa pojan vankilaan. Poika hyppäsi kaulaani ja luuli, että näin on. Muumien tarinoista hän on omaksunut Haisulin ikävät temput. Muumilaaksossa oli iso Haisuli, jolla oli suuret punaiset, pelottavat silmät. Tyttöä Haisuli ei pelottanut, vaan hän jopa kokeili sen hampaita. Haisulia helle haittasi ja hän yhtäkkiä kiiruhti kuistilta pois ja kuinka ollakaan poikani oli juuri reitin varrella, aidosti kauhuissaan. Nyt se tulee ja vie minut!

Kun Haisuli jo vieraili poikani unissakin, aloin kertomaan iltasatua, jossa Muumilaaksoon on muuttanut uusi asukas Könö Mönö, joka osasi pysytellä piilossa. Hän tykkäsi tutustua rauhassa ympäristöön, ennen kuin haluaisi itsensä esitellä. Ainoastaan Haisuliin hän oli tutustunut, ilman ennakkokäsityksiä sen luonteesta. Hän huomasi Haisulin olevan yksinäinen ja oikeastaan aika mukava otus, kun sille antoi mahdollisuuden. Ja samaisena päivänä, kun poika kauhistui Haisulin hyökkäämistä, Könö Mönö tiesi, että hänen aikansa oli koittanut. Hän astuisi esiin piilostaan ja haluaisi kertoa pojalle, ettei Haisuli hänelle pahaa meinannut. Hän haluaisi tutustua Muumilaakson asukkeihin ja huomata kuinka monenlaisia asukkeja laakson mahtuikaan. Toivottavasti hänkin.

Aina lämmin sauna

Melkein unohdin tärkeän oivalluksen eiliseltä:
Eilen kyllä hymyilytti, kun olin lasten kanssa uimassa. Poika tärisi kylmästä ja sanoi haluavansa syliini, koska olen kuulemma sauna. Tulee lämmin kun istuu sylissä kädet ympärillä. Siinä pieni mies istui ja sihisi leikkien löyhyveden heittämistä. Siskokin innostui saunasta.

:)

Just sopivasti tarjoilee usein oivia nauruja. Tässä parit linkit hänen blogistaan, jotka oli pakko laittaa tännekin kaiken tilitykseni keskelle:
Salarakkaan ihonpinnassa briljanttia englanninkielen taitoa, OMG. Oikeasti.

Iloinen dokausvideo toi mieleen Sambukan täyteiset baari-illat ja ei, ei kannata liikaa tulella leikkiä...

Viikonloppua kaikille! Niin ja ne,jotka matkaavat ruisrockiin, nostalgiaa löytyypi täältä.

Aamulla

Kirjoitan tänne vaikkei olisi mitään sanottavaa. Ja sellaisena hetkenä, kun sanon ettei minulla ole mitään sanottavaa, todellisuudessa on niin monia asioita joita haluaisin sanoa. Pohdin valtavasti. Minuutit ovat levottomia.

Nyt minun pitäisi todellisuudessa siivota tyhjää lattiatilaa alakertaan. Poikani saa minulta lahjaksi radio-ohjattavan tänään. Hinta oli hiukan halvempi, kuin olin varautunut. Hyvä niin. Ärsyttää kun en ole ikinä ajanut tuollaisella hienolla radio-ohjattavalla ja minun pitäisi opettaa pikkumies käyttämään autoa.

Ei ole lasten isää paljoa tänä kesänä näkynyt. Isyyshän on näemmä jotain, johon voi heittäytyä aina sopivasti.(siis tässä tapauksessa, ei suinkaan aina) Äitiyttä ei kysellä. Hän tietää, että hoidan. Silloin, kun olimme yhdessä muistan aina niin elävästi sen, kuinka helposti suunnitelmat muuttuivat ja kuinka hän tiesi, että vaikka nyt laittaisi puhelimen kiinni ja dokaisi itsensä tainnoksiin, katoaisi. Minä hoitaisin. Minä olisin olemassa lapsille 24/7. En löysi hanskoja tiskiin. Hän luotti minuun. Heräisin öisin muutaman tunnin välein. Toimisin. Sydän pakahtuneena, romuna. Iloitsisin pikkukätösistä ja loputtomista päiväkävelyistä. Jaksaisin hoivata ja helliä vaikka oma oloni huutaisi tyhjyyttä, yksinäisyyttä. Mistä sitä vahvuutta ammennetaan? Miten saa ne kaikki tuhoontuomitut tunnit tuntumaan mahdollisilta. Miten raskailta askeleet ovat tuntuneet, kun olen yksin joutunut palaamaan tyhjältä juna-asemalta vauvojen kanssa.

Erosta on kulunut pian neljä vuotta. Poika täyttää huomenna viisi. Minulla on suuri vastuu. On minulla paljon rakkautta. Mutta paljon, paljon pelkoja. Voi kun ei tarvitsisi olla niin yksin. Minä itken. Ja kokoan itseni taas aina uudelleen. Missä tulee seinä vastaan, ettei jaksa?

Karmea karma ja hyvä tahto

Mieleni rauhoittamiseksi (hermorauniopäivä monista syistä, muutamia mukavia hetkiä lukuunottamatta) kuuntelen ihanan kaunista Tehiksen vanhaa sinkkua.
Musiikki on tällä kertaa se vaikuttava elementti, lyriikat eivät sisällä salaisia merkityksiä. Melkein sanoisin, että ylläni on tänään vellonut paha karma. Tai ei nyt kuitenkaan. Mutta En todellakaan haluaisi käyttää vapaapäiviäni siihen, että energiani virtaavat minusta pois. Siihen, että yritän pyytää anteeksi väärinkäsityksiä. Ja tunnen myötätuntoa ja kiukkua, että toisen yritykset tehdä hyvää kääntyvät nurinkurin. Tunnen kiukkua, että mittasuhteet vääristyvät. Haluaisin, että rakkaimmillani olisi hyvä olla. Vähiten haluaisin niitä loukata ketä rakastan. Tälläinen kiukkunoita-akka on vain nyt poikki. Todella poikki. Ja kun tunnen voimattomuutta, niin miksi silloin minun pitääkin miettiä kaikki asiat lävitse mitkä tekevät/(ja vielä naurettavampaa)tulevat tekemään minut voimattomaksi. Relaa babe relaa. Vahvistu. Leuka pystyyn. Nämä ovat oikeasti pieniä murheita.

Ja aivan syyttömät (lue: lapset) saavat osansa turhautuneisuudestani. Tiuskin, olen ajatuksissani. Sain onneksi vietyä sentään lapset uimaan tänään. Huomenna haluan herätä hymyillen.

Mutta, jotta rauha laskeutuisi tukahdettuun alakuloiseen mieleeni, Tehis soikoon. Uudestaan. Molemmat biisit, kauniisti. Minä niiaan.

Edit: Silitin äsken nukkuvan lapsen poskea. En osaa kuvata tunnelatausta, joka sellaisella hetkellä syntyy.
Se on kuin anteeksipyyntö, hiljainen lupaus. Kaikki järjestyy kultaseni.

Hyvä karma

"Sä tulit vastaan kyynel silmin
ja kerroit murheesi
ethän pahastu jos hiljaa pysynkin
ja hiukan ehkä hymyilen.

Mä tiedän kyllä
mennään rantaan ja tartu käteeni
katselen kun lämmin tuuli kyyneleesi hiljaa kuivattaa

Ja mä, mä oon niin varma
on hyvä karma
tässä hetkessä

Sä valita saat
mitä tähteä lähdet seuraamaan
jos hetken vielä siinä oot
löydän silmistäsi totuuden

Ja mä, mä oon niin varma
on hyvä karma
tässä hetkessä."


Kerran Vielä (Tie Yhteen Meidät Vie)
rantakivissä, tammen oksissa
kuiskivan kuulen sen
tuulen viimeisen lempeän
ennen viimoja pakkasen

jos matkustat, tuuli, kaupunkiin
jossa tyttöni asustaa
mekko ruskea yllään
ja sadepisarat hiuksillaan

kerro että häntä odotan
unohtaa et saa
kerro että kerran vielä tie
yhteen meidät vie
yhteen meidät vie

jos myötä syystuulten vieraisille
nyt saapuu tuo neitonen
teen mä hänelle syksyn lehdistä
seppeleen kultaisen

jos kevään aurinko hiuksillansa
taas tulevan hänet nään
silloin vuoteelle kukkien
kanssain painakoon tyttö pään

kerro että häntä odotan...

vaan jos kultansa on hän unohtanut
ja toisen luona jo on
mun kerro taivaaseen lähteneen
minut kuolema korjatkoon

kerro että siellä odotan..."

Muumimaasta terveiset

Nyt ei ehdi tarinoida tarkemmin, ehkä sitten myöhemmin.

Muumit ovat olleet tämänkin päivän puheenaihe ja tyttö oli nähnyt viime yönä unta muumimaailmasta. Teatteria ei kuulemma enää ollut ja sen tilalla oli jättimäinen pomppulinna, katsomo oli muuttunut ruokailupöytäryhmiksi ja muumit musisoivat ympäriinsä ja osasivat myös puhua. Olimme muuttaneet lähemmäksi muumimaailmaa, jotta sinne pääsisi joka vuosi ainakin yhden kerran, tyttö kertoi.

Mutta juu nyt takapihalle auringon lämpöön takaisin...

Karjaa

Siivotessa voi löytää hassuja asetelmia. Tai sitten mielikuvituksessani on vikaa. Tässä on jotenkin sellainen karjankuljetusmeininki. Toisella nukella oli vielä joku naru kaulassa. Voi sentään. Hommat jatkuu...

Lapsilla vain voi silmät niin loistaa

Kiirettä ollut. Viikonlopusta en juuri ehtinyt kirjoittaa, mutta sisälsi mm. loistavia hetkiä veneellä, aurinkoista terassia, keskustelua katolla, kuohuviiniä, kävelyä öisessä kaupungissa, ei krapulaa.

Eilinen päivä meni lasten kanssa puuhastellessa ja puutarhaa tonkiessa. Iltapäivällä lähdimme pikkusiskoni 11-v synttäreille! Ja tänä aamuna pikkusisko/täti saapui aamulla lasten leikkikaveriksi, joten eipä minulla ole mitään tekemistä, heh.

Huomenna on suuri päivä lapsille! He odottavat sitä jo kuin kuuta nousevaa, ovat toivoneet pääsyä muumien mestoille jo monena kesänä. Lähdemme m:n kanssa Muumimaailmaan ja ihastelemaan Naantalia muutenkin. Mukavaa! Jos oikein viihdymme ajattelimme jäädä yöksi, se olisikin varmaan paras vaihtoehto; kiirettömästi ja rennosti. Lapsethan eivät jaksa loputtomasti yhden päivän aikana. Ja aikuisillekin sopisi sellainen sopiva keskittyminen.

Tällä viikolla poikani täyttää 5-vuotta. Gallup osoitti,että turhan moni toivottu vieras on kesänvietossa muualla, joten varsinaiset juhlat järjestän myöhemmin. Tanskan vieraatkin pääsevät silloin juhliin. Suurin toive on radio-ohjattava auto, joten sellainen pitää sopivalla hetkellä käydä salaa hankkimassa.

Nyt pihalle!

Summamutikassa lihapullia

Lihapullia ala Elukka (tämänkertainen resepti)

Kun teen ruokaa kaikkia ainesosia laitetaan fiilispohjalta, joten tarkkaa reseptiä on vaikea kirjoittaa.

-800 grammaa jauhelihaa (tai enemmän)
-kermaviiliä 2 dl
-kermaa 1-2dl
-ranskalainen sipulikeitto-pussi
-korppujauhoja n. 1 1/2 dl
-2 kananmunaa
-suolaa
-1 oikea sipuli
-valkosipulia
-mustapippuria, tarpeeksi paljon
-pippurisekoitusta
-kuivattuja "chilihiutaleita" tai chiliä muussa sopivassa muodossa
-tuoretta persiljaa silputtuna
-tuoretta basilikaa silputtuna
-fetajustoa (osa pullista sai täytteekseen mozzarellaa)

Kannattaa koepaistaa muutama makupala, jotta saa mausteet kohdalleen.

Elikkä korppujauhot ja sipukeittoaines nesteisiin turpoamaan. Ja sitten muut tuotteet taikinaan huolellisesti, paitsi fetajuustoa vasta sitten kun taikinasta tehdään pullia. Pieni pala fetaa pullan sisään.

Uunissa leivinpaperin päällä paisto molemminpuolin, vaikkapa grillivastuksen alla.(tai paistinpannulla, rasvaisempi vaihtoehto) Sitten vaan nautiskellaan perunoiden ja jonkin oivan kastikkeen kera. Se onkin jo sitten toinen juttu.

Kaikki kotona

Lapset kotona:)!!!
Ensimmäiset sanat:" äiti, mennään kaivamaan kastematoja". Löydettin aika monta.

Nyt ei raaski istua koneen ääressä, mutta mainio viikonloppu takana.
Ja vuokratontilta tuli pyyntö lihapullareseptistä, laitan senkin myöhemmin.
Tässä kotiinpaluukuvia:

Siirappia ja saappaita

Tämä ei sovi kellekään: siirappia

Olen saanut tuntea olevani ainutlaatuinen.
m nukkuu lihapulla-ruokaunia ja minä karkasin koneelle. Tein aikas hyviä lihapullia ja mies oli hymyä:)

Tulin niin onnelliseksi, eilen ja tänään, monista asioista. Haluaisin kiivetä katolle huutamaan, että ihanaa, MIES! ggrrhh.

Olin olohuoneessa, kun toisesta huoneesta tuli lempeä pyyntö: "tule tänne antamaan mulle suukko."

Eilen kävimme leffassa katsomassa Maailmojen sodan. Katsottavaa tavaraa, muttei leffatyyppinä ole minulle sitä mieluisinta. Teatterissa räiske pääsee toki oikeuksiinsa. Tuli elävästi mieleen, kun veljeni piirteli lapsena tribodeja.

Ja kotona katsoimme todella upean elokuvan: City of God. Tositapahtumiin perustuvan elokuvan dokumentaarinen tyyli oli mielenkiintoista katsottavaa.

Tänään kävimme ostamassa lapsille kumisaappaita flemari 10:ssä olevasta kiinalaisesta liikkestä, jossa oli erittäin ystävällinen palvelu. Ja hienoja saappaita! Poika sai etanasaappaat ja tytölle löytyi ihanat punaiset leppäkerttusaappaat.

Ennustukset lupasivat paistetta pilvettömältä taivaalta, uhmasimme mustia pilviä ja lähdimme veneellä kastautumaan. Täytyy myöntää, että kesäsade ei minua juuri haittaa. Aurinko kurkisteli ja sade virkisti. Vanhan kaupungin rannalla oli paljon pikkuisia sorsia.

Eilinen fysioterapeutti käynti oli rautaa, sillä tänään voin sanoa ettei minuun ole sattunut. Nyt tuo heräsi tuolta ja pitäisi alkaa valmistautua perjantai illan menoihin.

Ei tästä tullutkaan sittenkään niin siirappia. Huutelen myöhemmin kattojen yllä!