Lumetta

Jos olisin kirjoittanut aamulla, olisi tullut kappalekaupalla lämminsävyistä tekstiä onnellisesta olotilasta, kaikesta tärkeästä mitä tapahtui viikonloppuna. Arvokkaista hetkistä. Mutta, koska kirjoitan vasta nyt ja tunteet eivät kuulemma ole sitä miltä ne tuntuivat aivan lähellä, hengityksessä, sylissä ja sanoissa - vaikenen.

Hymyjä lapsen suusta

Eilen illalla tyttöni piirsi minusta kuvan. Ja kertoi, että olen niin ihana. Herkkävaistoisuus, pohtiminen ja suuri sydän ovat tyttöni ominaisuuksia, jotka ovat suuri rikkaus. Kunhan vain itsekin aina muistaisi sitä arvostaa ja kunnioittaa. Kiitos. Tänään voinkin ryhtyä päivän puuhiin kuvassa aistittavin tunnelmin. Iloista mieltä ja kauniita ajatuksia toivottaa elukan imperiumi kaikkineen! Tänään en aio stressata, surra lain. Hope so.

Hetkiä

Tämä oli pelastuksen päivä ankeuden viikossa. Ehdottomasti.

Oli mukava päivä, omituinen, mutta täydellinen.
Rakas m saapui ilahduttamaan päiväämme kaiken kurjan keskellä.Voi meitä ihmispoloja.
En voi päästää irti siitä, että minulla on onnellinen olo. En tiedä saako onnea lainata tällä lailla, mutta tiedän että hän tekee tälläiset asiat sydämestään.
Ilonaiheita mm.:
-ostoskärryajelu, kolme kyydissä:)
-tytölle sandaalien etsintä
-takapihalla saippuakuplia, mansikoita, herneitä
-kaikkien värikynien teroittaminen
-paljon naurua
-hiukan hämmennystä
-lasten lähettäminen ulos!
-nostaminen kattoon asti

Kun hän otti minut syleilyynsä pankkiautomaattijonossa, tärisin.
Ja olin juuri syönyt. Ei se ollut nälkää.

Tiedän, mitä hän on sanonut. Mutta tätä hetkeä ei kukaan ota pois.

Ja huomenna on se muutto, hoitoasiatkin järjestyi. Hyvä!

Tänään

Tänään tämän Irman täytyy ryhdistäytyä!
On vielä tämä päivä sairaslomaa. Pikkuinen poika jo leikkii siskonsa kanssa ja tappelivatkin aamulla, joten mystinen yhden hengen raju mahatauti on voitettu!

Minä aion siivota, kyllä se on todella tarpeellista. En ole koko viikon aikana kyennyt oikeastaan mihinkään, joten sen arvaa miltä täällä näyttää.

Huomenna olisi neito Bstar:in muuttopäivä, haluan todella päästä auttamaan. Muutoissa on aina jotain uuden alkua ja seurakin kelpaisi. Kun koko viikon on ollut täällä pitämässä huojuvia seiniä pystyssä, totaalinen tuuletus olisi paikallaan!

Joten päivän toinen tärkeä tehtävä on lastenhoitajan etsiminen. Huhuu, soittakaa nyt kaikki , jotka ikävöitte päästä tänne onnelaan metsässä kirmaavien lapsien kaitsijoiksi! Ja beware, puhelin saattaa soida...

Kyyneliä on ollut niin paljon, että on varmaan kauhea nestevaje. Parempaa tätä päivää. Vaikka Ville Hermanni laulaakin : Save your happiness for tomorrow, today we´ll drown in your tears...I'm here for you, your blood tastes like life, let it rain...On muuten hyvä biisi, The beginning of the end.

Kaikissa lopuissa on alku uus, sanoo tämä neito voidakseen taas pian olla aivan deepdownunder, mutta kyllä tämä vuoristorata on pakko käydä lävitse. JOssain vaiheessa saanee tarpeekseen. Kuitenkin se mies on ainutlaatuinen ikuisesti. Niin minä luulen.

Mutta juu, aamupalaa pöytään ja moppi laulamaan!

Ei otsikkoa

Pojalla ei hätää.)!!! Ihanaa!

Pystyin olemaan omien murheiden kanssa neutraali, kun oli huoli pienestä ihmisestä.
Kun se huoli helpotti, tuska tuntuu taas kasvavan. Kaikki tuntuu niin kaukaiselta, hidastetulta, loputtomalta. Kaikki on nollassa. Sen alapuolella. Tavoittamattomissa. En halua.

En halua olla näin.

Hyttysiä labrassa

Poikani oli kovin loukkaantunut "ilkeälle" labratädille, sillä tämä oli ensimmäinen kerta, kun verikokeita otettiin ja hän hiukan pelästyi. Kun verta valui aika reippaasti ohi tyynyllekin, poika huusi kovaan ääneen kauhuissaan:VERTAA!! Lähtiessämme hän tokaisi tuolle verenimijätädille kovin loukkaantuneena :
" Lähetän hyttyset pistämään sinusta verta!" Voi pientä. Kerroin toki,ettei täti tuota ilkeyttään tehnyt.

Lääkäri ihmetteli mahataudin kestoa, vatsakipua ja voimattomuutta, pohti mahdollisuutta, että kyseessä olisi umpisuolentulehdus, koska lapsi aristaa vatsaansa juuri "oikeasta" kohdasta. Ja on tosissaan omituista, että koko muu perhe olemme kunnossa. Odotan tuloksia, onneksi m on luvannut tulla auttamaan, jos täytyy lähteä sairaalaan tai jotain. Mutta luulen, että tilanne on kääntymässä parempaan.Tällä hetkellä on jotenkin huojentunut olo, sillä poika on silmin nähden pirteämpi.Ja vatsa toimi äsken normaalisti, hurraa! Mutta odotetaan..

Pohdintaa, ilman kyyneleitä, oho?!

Puhuessamme on aina se sama hyvä tunne. Mielestäni ihmisillä, joilla on onnellista yhdessä ja kokevat,että he ovat toisilleen lähiomaisten ohella kaikkein tärkeimmät ihmiset, tulisi olla kiitollisia toisistaan. Minusta on väärin tuhota sellaista, koska elämästä ei koskaan tiedä.

Mutta joitakin sanoja ja tekoja ei kuitenkaan voi ymmärtää. Todella ristiriitaista. Ja samalla jos toinen kokee, ettei luultavasti yhteistä tulevaisuutta kaikesta hienosta huolimatta ole, on aika vaikea siinä sitten eläytyä. Toisaalta en oikein ymmärrä. Ristiriitaista. Toki haluan kumppanin, joka kokee, että olen jotain niin ainutlaatuista, että elämän vaikeudet eivät helpolla pääse nujertamaan. Haluan miehen, joka tulee läpi myrskyjen luokseni, kun ikävöi. Haluan Miehen. Miehen, joka uskaltaa. Vaikka aina kaikki voikin mennä pieleen.
Miehen, joka näkee meissä maailman. Pahassa ja hyvässä. Miehen, joka arvostaa rakkauttani. Haluaa antaa sekä saada. Ei vain yrittää syödä ja säästää samaa kakkua ja popsia sieltä täältä. Kaikkeen turtuu. Tunteiden hetket ovat liian lyhyitä, elokuvamaisia, siirrytään kohtauksesta toiseen. Minä haluan elämää, en elokuvaa! Pääroolin olen varmaan saanut. Haluan enemmän. Annan enemmän.

Tiedän, että tällä miehellä ketä rakastan, olisi annettavaa todella paljon.
Mutta ristiriitaisuuksien takia en oikein ymmärrä, miksei ole tahtoa.

Lähden nyt lapsen kanssa lääkäriin, jatkan myöhemmin.

Lentää ajatukset, kuin viiltävät tikarit

Löysin tämän päivänpiristyksen, täältä.

Pain of Salvation vain soi. Niin kauniisti. Suosittelen kaikille lämpimästi.
Undertow
"Let me go
Let me go
Let me seek the answer that I need to know
Let me find a way
Let me walk away
Through the Undertow
Please let me go
Let me fly
Let me fly
Let me rise against that blood-red velvet sky
Let me chase it all
Break my wings and fall
Probably survive
So let me fly
Let me fly...
Let me run
Let me run
Let me ride the crest of chance into the sun
You were always there
But you may lose me here
Now love me if you dare
And let me run
I'm alive and I am true to my heart now - I am I,
but why must truth alwas make me die?....
Sanat kokonaan täällä

En

En haluaisi herätä. Tai haluaisin herätä kuullen, että tämä on painajaista vain, siis pahaa unta.

En olisi halunnut herätä tähän tunteeseen.

Itken

Kiitos tyttönen kultainen, vaikka sanoitkin olevasi sanaton. Kirjeesi oli pitkä, ja itkin loputtomasti sitä lukiessani. Se on sydämessäni tallessa ja kiintolevyllä, mutta laitan viimeiset lauseet tähän. Se lohdutti, oikeasti.

"Sinun kotisi on lasten luona ja heidän kanssaan yhdessä löydätte vielä kotiin minne mahdutte kaikki ilman turhan suuria
kompromissejä. Uskon niin."

Aika on vain syönyt minusta mehut. Uskon, toivon. Mutta, joskus tuntuu,että uskoaan on vaikea ylläpitää. Se häviää ilmaan tomuna. Katoaa palatakseen - mutta millaisena. En koskaan haluasi menettää sitä aitoa uskoa rakkauteen. Elämään. Haluaisin antaa itsestäni kaiken tulevaisuudessakin, mutta pelkään että kyynisyys ja pelko karkoittavat elämää janoavan ilon, rehellisyyden ja ennenkaikkea luottamuksen.

Minulla on niin paljon rakkautta. Haluan rakastaa. Mutta olen rikkoontunut.

Tätä en halunnut kirjoittaa

Padot, jotka murtuu.
Jättää taakseen sen, jota minä hengitin. Ahmin.
Lumous on illuusio.
Sitä ei ole.
Koskaan ollutkaan.
Olisin antanut oikeasti kaiken.
Ehkä jopa enemmän.
Illuusion.

Tyttö polo, joka luuli olevansa Illuusia.
Pessin paras ystävä. Rakas.

Tiedän, että jostain valitettavasta syystä elämäni on vuoristorataa. Tiedän kyllä miten sinne ylös mennään ja kuinka nopeasti sieltä tullaan alas. Näen sen jo kaukaa. Mutta sinne vain suuntaan.

Inhoan itseäni, jos viikon kuluttua sanon tuntevani itseni rakastetuksi. Tiedän ettei tulevaisuutta ole. Missään. Minulla on vain nyt tämä hetki. Tuntuu, kuin siipeni olisi katkotut. Sitkeä olen ja reipas. Mutta siivetön. Miksi laulan rakkauden laulua, sitä romanttisesti minulle pyhää. Tietäen, että viisu on kaikkea muuta kuin vireessä, teoreettisesti tunnekyvykkään ihmisen - tuon ketä oikeasti luulin tahtovani vaikka maailman loppuun asti- toimiessa kapellimestarina.Suuria sanoja, onttoja sisältöjä. Itsekkyyttä ja ostettua omaatuntoa. Kumisee, kumisee. Ja tahdonhan minä, ilman sanojasi, ilman tekojasi. Maailman loppuun asti.

Ei kysymys ei ole siitä, että saisin tuntea olevani näin rikki yllättäen. Kaikkihan oli selvää. OLen oikeasti tällä sekunilla kaukana onnesta. Olen tällä sekunilla niin rikki, turta. Ainoa asia, joka tällä hetkellä on minulle selvää, on rakkaus lapsiini. Nukuin pienen pieni käsi kädessäni viime yön. Silitin. Juttelin mielessäni enkeleiden tai joidenkin sellaisten huolehtivien hahmojen kanssa, ettei lapsi olisi enää niin kipeä. Heikko.

Nautinko sinusta? Mielestäsi meillä on niin hyvä yhdessä.Niin meillä on. Kosketuksesi sisältää niin paljon tunnetta, sen tuntee. Kun olen sylissäni, kaikki paha katoaa. Näiden vuosien aikana olemme tulleet niin läheisiksi.Mutta. Vain hetkeksi. Lainaksi. Synkkä on tulevaisuus. Vitsi, moraa suoraan sydämeen. Onni on vain lainaa, leikitään. Mutta minä hengitän ja minuun sattuu. Leikitään. Leikitään pyhällä, leikitään pahalla.

Kysymys kuuluu mennäkö arasti paskaan vai reilusti metsään? On vaihtoehtoja.Hienot vaihtoehdot.

Kaksi viikkoa sitten puhuin ratkaisuista. Olen sitä mieltä, että lupauksia tulevasta onnesta ei voi tehdä. Tahtoa voi. Tai olla tahtomatta.Tahdolla on uskomaton mahti.

En ole muuten koskaan erityisemmin pitänyt vuoristoradasta. Ironista. Otan vielä kierroksen. Voisin hidastaa ennen huippua, katsella sitä. Rytisyttää polveni alastulossa, ryvettyä paskassa. Sanoa, kyllähän minä tiesin. Tiesithän.

Joskus. Jossakin.

Onnen koostumus vol. 3

Viikonlopun aivan ihanaa, rentoa nautinnollista olotilaa ei oikein pysty kuvailemaan sortumatta ylisiirappiseen, yltiöpositiiviseen pilvissä lentelyyn, joten kirjoitan vain itselleni muistisanoja, joihin kaikki liittyi:

Tunne , että on rakastettu. Komeus, valkoinen hippipaita, takapuoli, aurinko, syli, uni, syli,voitettu migreeni, Loistoruoka, poreileva juoma,ajatusleikki, silitys, kädet, kädet, etana, maitokahvi, iltakoulu, sormet ja suu, kädet kasvoilla, vaaleanpunainen kuorrutus, kärsivällisyys, kiirettömyys, maku, nauru, aurinkolasien tarve, katseet, sinua sinua rakastan ja tansahtelu, spaghettikattilan porina,lisää mainiota murkinaa ja auringon lämpöä puistossa, viikatun pyykin tuoma ilo toiselle, värikartat, etukäteen kaipaaminen, lupa nauttia. Aidosti. Hetken taikaa. Vain vähän aikaa. ~~Elukka~~

10 x EI - meemi

Näitä lauseita EI kuule koskaan suustani: via mm. Kotiäidin elämää
1. inhoan lapsiani
2. äitini ei rakasta minua
3. minulla särkee pää, EN halua seksiä.
4. m:n tekemä loimulohi on todella pahaa
5. olin viime viikolla peter nygårdin paratiisissa lomailemassa
6. koulussa ehdottomasti parasta ruokaa oli limainen tilliha kumiperunoiden kanssa
7. Britney Spears edustaa musiikillisesti sitä mitä todella arvostan, jotain mistä inspiroidun äärettömästi
8. (vanhana:)minua harmittaa elämässäni eniten se,etten käyttänyt aikaa siivoamiseen enemmän
9. meri ei ole kaunis ja kyyneleeni ovat mitättömät
10. toivoisin sinulle käyvän huonosti

Rakkaita

"
..Sinua, sinua rakastan
Yö painaa päähäni pimeän seppeleen
Jotta en sinua näkisi...
Sinua, sinua rakastan
Niin liikkuu pehmeä kätesi
Kuin vene varhain aamuisella joella"
Kaj Chydenius

Täydellinen viikonloppu. Kirjoitan huomenna lisää siitä, nyt nukkumaan.

Odotan lapsia kotiin, poika on kuumessa ja oksennustaudissa ja mökiltä paluu mutkistui. Tulevat aamuyöstä takaisin. Kuinka voikaan olla niin kurjasti, että jo nyt uusi masupöpö. Voi pientä poloa, tuntuu jotenkin epäreilulta, sillä itselläni on ollut niin mukava viikonloppu. Toisaalta nyt jaksan hyvin mielin hoitaa kipeänä olevaa. Kontrasti on vain niin suuri. Ja olihan yksi mökkipäivä sujunut loistavasti ja lapsilla oli kuulemma oikein hauskaa.
Ihanaa, kun tulevat kotiin. Kaikesta huolimatta.

.....

Otsikoistani poimittua runoutta:

"Kävele kanssani,
uneton, varjoton."

Aurinko paistaa, tietokone menee juuri sulki.
Lapset lähtivät vaarin kanssa mökille.
Mainiota viikonloppua toivottaa elukka.

Kiisseliä ja Kekkonen

Eilen illalla, kun sanoin lapsille rakastavani heitä. Poikani sanoi: tule tänne rakastamaan. Hän on ymmärtänyt tavallaan sanan merkityksen väärin. Hän yhdistää sen halaukseen ja suukkoon. Hän on tottunut vauvasta asti yhdistämään nämä asiat. Rakastaminen on kun halaa ja suukottaa. Niin onhan se sitäkin, vaan ei ainoastaan.Kuulen välillä liikuttavan pyynnön :"äiti rakasta minua". Halaus auttaa. Äiti rakastaa aina.

Muistan, kerran kun eräs nainen kertoi lapsensa sanojen oppimisesta. Hän oli lusikoinut kiisseliä lapsen suuhun, radiossa laskettiin presidentinvaalien ääniä : Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen. Varmasti vielä samassa rytmissä. Suu auki. Kekkonen. Suu auki. Kekkkonen.Ja niinpä se oli päivän selvää, että kiisseli on Kekkonen.

Olin lapsena ilmeisesti aito stadin tyttö. Äiti puhui raitiovaunusta ja minä tyttö väänsin sen jotenkin oudosti piraksi. Pira tulee! Pira ku spora.

Nyt jatkan Kekkosen pyyhkimistä lattioilta, sotkua on ehdottomasti liikaa. Olisi kiva tulla huomenna töistä inhimilliseen kotiin.

Lisäys: lattialuuskan ominaisuudessa tämän päivän pinnallinen minä haaveilee sopivan suuresta määrästä uusia, ihania kesävaatteita. Olisi ihana kantaa ostoksia. Käydä välillä kahvilla. Ja ostaa kauniita asioita ilman huonoa omatuntoa. Tämän kesän rahatilanne ei taida antaa myöten juurikaan. Perseestä sanon minä, ja menen jatkamaan siivoamista. Joskus haaveilen ja leikin ajatuksella, että kun astun kauppaan tulee kamalasti ilmapalloja ja iloisia myyjiä kukkien kera ja kaikkea:" olet miljoonas asiakkaamme. Voit valita mieleisiä tuotteita.." Olisin aika hyvä siinä. Luulisin.

Hehkutusta

United Underword ja Ville saavat palautetta, ylistystä aidosta ilosta. Lukekaapa lisää ktel:in blogista, josta alla oleva on alkusoittoa:

"Minusta hyvää positiivista palautetta ei koskaan pitäisi pitää sisällään. Kun asioita kritisoidaan sorrutaan liian usein saivarteluun ja kvasitaiteellisuuteen. Ehkä tämä on jokaisen kriitikon Damokleen miekka mutta harvoin sanotaan suoraan sen mitä joskus on tarpeen.
Palvontaa. He ansaitsevat sen, jokainen ihminen tarvitsee sitä...Se että olen nainen ei kuulu asiaan lainkaan, nyt puhun esiintyjästä joka ei tarvitse esiintyä vaan on silkkaa nuottia, liikettä, loistavaa äänenkäyttöä, heiluvaa rastaa, tappavaa hymyä, only eyes ja varsinkin läsnä tavalla jota ei voi sanoin kuvailla."

Kävele kanssani

Pieni poikani näytti tänään yhtäkkiä niin isolta pojalta. Ja reippaalta.Kävelimme käsi kädessä bussipysäkille. Mietin työmatkallani, että kuinka hän onkin yhtäkkiä kasvanut niin paljon. Oikeastaan tämän kevään aikana.

Hän oli tänään korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla tutkimuksissa.Pojalla on tempperamenttia. Korvia ei saa tutkia. Nenän saa ja suun. Muttei korvia! Hän huusi, sätki ja potki. Huusi hoitajille: Poistukaa helvettiin! En ollut itse todistamassa tätä tällä kertaa, isänsä sai voimakkaampana mennä pitämään paikalla hoitajien kera. Tänä kesänä tehdään nielurisaleikkaus. Uskon, että tästä tulee helpotusta moneen asiaan. Hyvä niin.

Opettajani kävi tänään harjoittelupaikassani ja totesi näyttötöitteni olevan hyvällä mallilla. Toki tekemistä riittää vielä, mutta laadullisesti valmis tavara on hyvää.

m kävi katsastamassa, että mökki oli talven jäljiltä pystyssä. Kaikki oli hyvin:).

Päivän suuri ilo oli, kun soitin veljelleni, hänen keittiöstään kuului naisen naurua:)Iloista, sopivaa naljailua, kun toinen oli puhelimessa. Taitavat olla kovin ihastuneita...Loistavaa!

Rakastan, ikävöin, unelmoinkin.

Näihin tunnelmiin päivän laulu olkoon rauhallista ja kaunista:
Pain of Salvation
[music & lyrics: daniel gildenlow]
Leaving Entropia (Epilogue)

walk with me
and see the world I see
it is our home
it's where we all belong

life is flair
a brittle dress we wear
a fleeting sigh
but though pointless it may seem...
live as death were but a dream

you don't have to walk their way
you don't have to watch the show
you don't have to play their game
and you don't have to die to leave entropia

all remains...
forgotten smiles in frames
two fleeting lives cut down to pocket-size

walk with me
and change the world we see
we'll cease to be
just people passing by
home is where we all get by

you don't have to cry for more
you don't have to have it all
you don't have to win a war
if death is but a dream
then don't let me...
...fall asleep

Uneton, varjoton

Mä olen jonkin sortin sylieläin. Minut on aivan selvästi luotu syliin. Kehräämään.
Eilen nukuin yksin ja tutisin kylmästä.

Näin varmasti seikkailu-unia, kun väsytti aamulla kuin olisi vuorille kiivennyt ja kauemmaksikin. Ärsyttävintä, että unet huuhtoutuivat unholaan, ennen kuin sain ne pidettyä mielessä.

Kohta lähden ulos, sateeseen. Sateenvarjoton.

Ostoslista:

lämpimämpi peitto
sateenvarjo

"auringossa aina varjo seuraa kulkijaa.."

Välähdyksiä julmasta kaupungista

Perjantaina koti-iltamme m:n kanssa oli japanilaisten elokuvien täyttämä. Survive Style 5 plus oli mainiota visuaalista leikkiä, sopivasti piilotettuja opetuksia ja monien naurujen arvoista, piristävän erilaista ja omituista elokuvaa. Tapetun vaimon viimeisen, hyväntahtoisen inkarnaation lohduton loppu kertoi surullisella tavalla ja oivalluksien kautta kuinka asiat nivoutuvat yhteen ja kaikella on aikansa ja tarkoituksensa. Loistavaa heräävää homorakkautta ja mainosideanikkarin hihitysten siivittämiä ideoita elokuvassa oli juuri sopivasti. Nauratti.

Jotta hymy hyytyisi edes hetkeksi, nautimme yöaikaan Audition ääriväkivallalla, sadismilla ja taiteellisen puhtain kuvin luotua draamaa, joka oli paikoitellen viekoittelevan viaton ja hetkittäin julmuudessaan häikäilemätön. Tuskaan voi aina luottaa sanottiin. Kidikidikidi...

Viime aikoina on tullut katsottua aivan liian vähän elokuvia, joten kun illassa katsoo peräti kaksi, niiden vaikutus tehostuu. Virittää minut tilaan, jossa näen kaiken ikäänkuin kameran takaa, välähdyksinä. Haluaisin työstää kokonaisuuksista pieniä tarinoita. Visualisoida sekunteja, tallentaa tunteja pieninä hetkinä. Yhden lyhytelokuvan koulutyönä tehneenä, sisälläni on palo.

Lauantaina m:n kanssa nautitun kiinalaisen ilallisen jälkeen lähdin neito tähtösen luokse. Olen käynyt hänen luonaan vain kerran. Vappuna. Muistan, kun sanoin että isäni on asunut aivan samanlaisessa asunnossa. Ajattelin silloin olleni viereisessä rapussa tai jotain. Mutta tällä kertaa tajusin elävästi, että olen isäni entisessä kämpässä, jossa on tapahtunut yhtä sun toista. Juu, kyllä, sama ovi, sama kerros. Kohtalo vie minut tähän rappuun. Tuntuu oudolta olla tässä asunnossa. Mielikuviini palaa monia hetkiä. Muutama ikäväkin asia.

Juttelemme paljon. Tänään menemme katsomaan Spihaa. Levottomat juttumme jatkuvat taksissa ja kuljettaja kuuntelee ihmeissään, kun mietimme Angelina Jolien edesottamuksia. Kuka lahtaa ja ketä.Ihmeellinen taksikuski,puhumme jotain audition elokuvasta. Ei hän ollut nähnyt, kerroimme lyhyesti. Hän kääntyy taksissa ympäri ja nauraa: "Lihanleikkaaja. Jos teitä olisi vain yksi tässä autossa varmasti alkaisi pelottamaan, hahaa". "Kidikidikidi," vastasimme kuorossa takapenkiltä. Kuljettaja alkaa puhua taksikuski elokuvasta. Glorian kohdalla kuski kuvitteli kuulevansa huohotusta takapenkiltä. Naureskeli vain. Omituista. Ei kukaan huohottanut. Hei hei.

Ostimme savukkeita. BStar näytti (Typen vihreässä)tiukasti napitetussa takissaan jotenkin kovin Dick Tracymaiselta vaikken kovin Madonnaksi itseäni tuntenutkaan.En, sillä verkkosukkahousuista tekemäni paitariepu yllä olo oli enemmänkin lunttumainen.

Gloriassa baaritiskin takana oli vaaleanpunaisiin korsetteihin ahdettuja vaaleita baarineitokaisia. Kaksi. Me kaksi olimme outo näky, suorastaan visuaalinen harha tiskillä. Vai oliko ne vaalenpunaiset tytöt. Tiedä tuota. He myivät vain ja ainostaan V-vodkajuomaa. Hopeanvärinen pullo näytti oikeimmalta vakuuttivat puputytöt ilman häntää. Maistuu juu, fairylta.

United Underworldin veivatessa alkukantaisia rytmejään, minä puhaltelin saippuakuplia. Keskittyneesti. Luurankot tanssivat lavalla. Paljaana. Ville hyppi. Pienet saippuakuplat olivat harvinaisen hilpeitä. Ne leijuivat hitaasti, keveinä ja poks! Nauraen puhaltelin. Kiitin tyttöä, joka lainasi kuplapurkkiansa. -Tämä oli toiseksi kivoin asia tällä viikolla, kiitos:), sanoin.

Pauliinan pikkuhousut olivat mikkistandissä. Ja pariisinmekko oli viaton. Pauliina ei.:)

Eilisen illan elokuvan tapetun vaimon kaksoisolento seisoo oviaukossa, m sanoi ja nuolaisi minua nenään. Innostuimme hiukan tanssahtelemaankin, siis BStar ja ystäväni Ktel. Hys hys, don't tell anyone where am I then I'm with you, Nenne lauloi.

Sukkahousupaita oli jo enemmän rikki. Olisipa ollut Pete you lied- paita.

m tilasi luottotaksimme. Taksin, jossa soi konemusiikki aina täysillä, kuski nauraa iloisesti. Kidikidikidi, Bstar ja elukka säestää. Päätämme vielä jatkaa iltaa kattoterassilla juoden siiderit ja Pink Floydin videota lämpimässä. Neito lähtee kotiin nukkumaan. M nukkuu ja minä makaan valveilla. Vielä jaksaisin kälättää, äh BStar varmaan jo nukkuu..jos ei, voisin kipittää muutamat korttelit kylään. Antaa nukkua rauhassa, ajattelen. Nukahdan..meanwhile neito kuiskaa postiluukusta:kidikidikidi...
Minun aamuni ja päiväni oli käsittämättömän ihana tässä syntisessä kaupungissa. Oi, mikä mies.

Sivalluksia ja salaisuuksia

Elokuvamaisesti edennyt
viikonloppu takana.

Editoidut fiilikset kirjaan ylös, juuri hetikohta
kunhan kerkiän.

Varjofinlandia-linkki

Uusien lauseiden ystäville
Varjofinlandia- blogi teemalla:
Pain sure brings the best out in people, doesn't it?

Valitusta, oivalluksia ja tuskan täyttämiä poimintoja blogeista.

Kunhan ei omia lauseita _liian_ usein sieltä löydy;)

Mukavaa viikonloppua!
Kaikkea kivaa tiedossa...

Let it shine

Niin siinä vain kävi. Aloin eilen sitten itsekin oksentamaan. Ja tietäähän, sen että suunnittelemani suurraivaus ei oikein päässyt vauhtiin. Onneksi voin tänään jo mainiosti verrattuna eiliseen. Paitsi aivot lyö tyhjää.

Ilahduin eilen, kun "siunaustani" kysyttiin auto-asiassa. Mies toi koeajoauton pihaan ihailtavaksi ja kommentoitavaksi. Olin saanut harjattua hiukset ja hampaat. Laitoin huulikiiltoa, etten näyttäsi niin kärsineeltä auton kiillon vieressä, yrjötaudissa. Ja olo parani hetkeksi. Ennen lähtöään hän sanoi: siis sinä annat hyväksyntäsi autolle? Joskus käy niin,ettei mies voi arvatakaan kuinka hyvän mielen jostain eleestä voi saada. Tai no, kerroin minä sen hänelle.

En saa kirjeitä, sanoi hän

Eilen hehkuttaessani kotiamme, tajusin (jälleen kerran) että olisi aika karsia tavaraa. Nyt olisi oiva tilaisuus, oksennustautien lomassa, alkaa suurraivaus. Joku kerta voisi pyytää m:n tai jonkun ystävän auttamaan etten aina keksisi sopivaa syytä säilyttää kaikkea. Sillä silmällä-homotiimikin olisi varmasti tehokas.

Mutta siis aloitin eilen, ihan vähän. Pääsin jopa niin pitkälle, heh, että löysin vanhan muistivihko/päiväkirjaviritelmäni. Hauskaakin luettavaa siellä oli:

"Jos menisin joskus naimisiin,
miehen pitäisi ola kuin Braveheart.
Onko vielä sellaista rakkautta?
On mulla ainakin se Soundtrack.
Jos siinä sitten vaikka kuuntelisi
elämän hiljaista tarinaa"

Ettäs tiedätte.

Itseasiassa mulla ei ole enää sitä soundtrackia. Annoin sen kerran, kauan sitten eräälle saksalaiselle salamarakkaudelle, joka haaveili, että voisi vaellella kanssani ikuisesti Skotlannin nummilla. -Oh, take this soundtrack, almost the same thing, Farewell. Niin varmaan.

Juu, olen tosi tehokas siivoamaan. En edistynyt paljoakaan.

Eilen illalla tuli mielenkiintoinen dokumentti, jossa kerrottiin Bulgarialaisesta mielisairaalasta. Eräältä potilaalta kysyttiin mistä hän pitää. - Kirjeiden saamisesta, hän vastasi. No, saatko sitten kirjeitä? -En.

Eilen löysin siivotessani myös vanhoja kirjeitä. Nykymaailman sähköinen viestintä on kyllä kauheaa, jos se peittoaa täysin oikeat kirjeet ja kortit. Kirjoittakaa ihmiset kirjeitä, sellaisia, jotka ajan saatossa kellastuvat. Kun vuosien jälkeen joku lukee kirjeen, tuulahdus muistoja palaa mieliin vahvasti. Sanoja menneisyyydestä. Historiaa, ajankuvaa.

Lupasin m:lle, että rupean kirjoittamaan rakkauskirjeitä. Sellaisia, että hän voi sitten vanhana miehenä niitä hakea ullakolta. Laatikkokaupalla. Hän totesi, että pitäytyisin eroottisten tarinoiden kirjoittamisessa. Luulee vain. Kirjoitan kaikkea, kompromissi. Käsin ja sydänverellä. Ja hymyissä suin, tietenkin.

Käsiala on aivan toista, kuin näppiksen luomat usein niin hengettömät, persoonattomat kirjaimet. Tämän käsialan muistan aina:

Unelmakämppä osa 1

Kyllähän jo kokemuksesta pitäisi muistaa, että oksennustauti tulee
yleensä molemmille lapsille. Siis kotona olo jatkuu, nyt on pienen neidon vuoro sairastaa, poika jo juoksee pirteänä pihalla.

Neito Bstar iloitsee uudesta tulevasta kodistaan. Hieno homma! Jännitin ihan täysillä mukana, muistan kuinka haaveilin saavani nykyisen kotini.

Olin kirjoittanut hakemukseen liitteeksi kirjeen elämäntilanteestamme runollisen kauniisti, mutta vahvasti, määrätietoisesti. Voittajafiiliksin, mutta sopivan maanläheisesti. Kuvitin hakemuksen suloisin kuvin lapsista, nauravina, ei yhtään räkänokkaisina olentoina, ja itsenikin siihen tietenkin laitoin: Meidän perhe! Kirjeen lisäksi listasin ranskalaisin viivoin miksi olemme hyviä asukkaita. Harmi, en löytänyt listaa tähän hätään. Mutta, jo kun vein hakemuksen sain palautetta hakemuksesta, ettei tälläisiä yleensä näe.
-Papukaijamerkki ja kymmenen pistettä, sanoi Irma tiskin takana. Mutta samaan hengenvetoon kertoi, että hakijoita on paljon. Joten ei kannata liikoja odotella.

Unelmissani siinti aivan uusi rivitaloasunto, jossa olisi oma takapiha, makuuhuoneesta pääsisi parvekkeelle. Oma sauna ja puhdasta. Uusi keittiö sekä portaiden alla lapsille hauska leikkipaikka lastenhuoneen lisäksi. Sopivasti tilaa juuri meidän perheelle. Rauhallista, turvallista, mutta sopivan lähellä stadia.

Vastausta ei kuulunut. Odotin. Surin ja odotin. Leikin pohjapiirroksilla, tein mittakaavassa huonekaluista pahvimalleja ja vääntelin ja kääntelin. Isovanhempani olivat käyneet salaa katsomassa paikan päällä asuntoa,mutta eivät kertoneet minulle kuinka ihanasta paikasta oli kyse. He pelkäsivät, jos en saa tätä kotia, miten suuri pettymys tulee olemaan. Minä olin nähnyt vain arkkitehdin piirustukset ja tiesin, että talot ovat keskeneräisiä.

Määräaika umpeutui. Ja päätin samaisena perjantaina mennä toimistolle kysymään, onko päätökset varmasti tulleet, sillä asiasta ilmoitettaisiin vain jos asunnon saa. Ja minun postilaatikko ei ollut yhtään laulanut. Virkailija sanoi, että itseasiassa päätökset ovat vasta tehty juuri tänään olleessa kokouksessa. Olin iloinen, siis toivoa oli vielä jäljellä. Kirjeet postitettaneen pian. Olin jo poistumassa, virkailija kysyi tietojani kertoakseen päätöksestä. Olin aivan kauhuissani, nytkö saan tuomion. Ai, siis kerrot ihan tässä, nyt hetikö, apua. Ei en halua. Juu haluan. Kylläpä joskus sekunnit voivat tuntua pitkiltä. Kauhistuttavan pitkiltä. Toivoin, toivoin. -Juu, nyt on käynyt niin, että te saatte sen asunnon! Olin varmaan maailman iloisimman näköinen otus sillä hetkellä. Hihkaisin onnesta ja tottakai rupesin vielä itkemäänkin. Juu, kiitos kiitos. Ihanaa! Hei, hei! Virkailijaakin hymyilytti. Hän kertoi hakemuksia olleen lähemmäs neljäsataa, asuntoja 24.

Kävelin kadulla, työntelin pikkuisia tuplarattaissaan ja itkin onnesta. Kaikki järjestyy! Unelma oli täyttynyt, vaikka elämäntilanne oli juuri todella raskas, tuntui kuin olisi saanut uuden mahdollisuuden.

Oikeat olosuhteet

Onpa rentouttavaa olla kotona, vaikka poika onkin kipeänä.
Suloisesti nukkuu. Hiljaa. Aamulla voinut viimeksi pahoin, siis parempaan suuntaan:)mennään, vaikuttaisi siltä.

Päivän iloja ja ajatuksia nauttimaan kahvin kera:
deko-lehti oli tullut postissa. nautin suuresti sisustusjutuista. Ja motivoidun jonkun sotkun aina siivoamaan!

Loistavaa musiikkia ja ajatukset leijailevat.
Kevein nyanssein akustinen kitara hivelee.

Odotan kesää. Siskoni sanoi, että päässee aviomiehineen (hih) suomeen heinäkuussa.Todella hienoa, jos tulevat! Lapsetkin ovat innoisssaan. Viime keväänä kävin m:n kanssa heidän luonaan ja he tulivat todella hyvin juttuun. Joten kesäpuuhastelua onkin sitten kiva tehdä yhdessä.

Kun kerran tämä on tälläinen linkkibloggaus, niin tätä aion heti ostaa, kun pystyn ihmisten ilmoille pääsemään muutaman ylimääräisen dollarin kera. Tuoksui, hmm.. Ja samalla voisi tuoksuttaa miestentuoksuja, pitäisi olla se miehen iho tosin mukana, että tuoksun todellinen sielu paljastuisi oikeissa olosuhteissa.

Selailin tuossa kuvia...voisi olla kollaasin aika:)HIenoja miehiä otsikolla-vaikkapa!

Ja yksi uutislinkki vielä:
Tutkimus: Pedon luku onkin 616!
"..Tieto voi olla noloa niin maailmanlopun povaajille, kauhuelokuvien tekijöille, viivakoodien pelkääjille, hevikitaristeille, gooteille kuin 666-lukua kirkkojen seinään töhrineille satanisteillekin.."

Voi sentään. 515 - tulkinnan vapautta.

On duty

Pakko sanoa, on paljon parempi olla, siis minulla. Tuo pieni poikanen on ihan pipi, tosin äskettäin kuului sohvan pohjalta hihitystä. Reipas luontoinen pienimies on kipeä, jos ei ole sohvalta noussut koko päivänä muuta kuin pissalle ja oksentamaan! Tyttö oli iloinen, kun sai jäädä kotiin. Toissapäivänä otin apupyörät pois ja nyt hän on niin onnellinen, kun osaa ajaa pyörää! Ovi vain käy, kypärä naulakosta mukaan ja taas ulos leikkimään.

Se, että puhuu tuntemuksistaan, toiveistaan ja ajatuksistaan niin hyvässä kuin pahassa, sisältää usein ratkaisun avaimia. Ovia voi olla monia. Ja niistä voi päästä erilaisiin paikkoihin, tilanteisin. Jotkut ovet jää avaamatta, toisen oven avain on aina hukasssa. Yksi ovi aukeaa vaikka silmät ummessa. Ja joskus lukko vaatii rasvausta. Ratkaisujen avaimet ovat Avaimenhaltijalla. Puhuminen tuulettaa. Läpiveto aivoissa on välillä kovin virkistävää, kaiketi.

Olen elämäni avaimenhaltija, on duty.

Niin kauan kuin on tahtoa

Huh, mitä tunteiden pyöritystä. Sanoja olisi tullut eilen liikaa. Osa jäi luonnoksiksi. Osa sanoiksi, puheeksi, itkuksi ja nauruksi. Yöllä monta tuntia puhelimessa.

Mutta ettei syviin syövereihin tai unelmien haaveilun satuttavaan olotilaan voisi jäädä asumaan, poikani alkoi oksentamaan yöllä. Koko yön. Uni oli pieniä murusia, sekuntin viivellä salamana pystyyn sängystä. Kaikki peitot sotkussa, nukuin pienellä tilkkupeitteellä. Kun lapsi on kipeä ja tarvitsee erikoishoivaa, pystyy pyyhkimään pahimmat murheet pois. Jossain vaiheessa muistin untuvamakuupussin.
Sain nukkua 6-7.30, kuin kesäretkellä pussissa.

Note to oneself:

Älä lakkaa rakastamasta,
Ei ole olemassa tulevaisuuden onnea tai surua.
Niin kauan, kun on toivoa on pelkoa.
Niin kauan, kun on tahtoa, se riittää.

Olen sanonut melkein kaiken.

Meidän päivä

Ensimmäinen äitienpäivä minulle äitinä oli kuusi vuotta sitten. Se oli todella onnellinen päivä:). Oikeastaan sattuu, sitä muistellessa.

Muistellessa enemmän, toinen äitienpäivä ei todellakaan ollut niin onnellinen. Ja kolmas kamalin. Sattuu enemmän. Ja samantien oikeastaan vähemmän. Ei kannata miettiä. Se, että olen tehnyt miehestä isän lapsiemme kautta, ei tee minusta hänen äitiänsä..

Tämä päivä on lapsieni ja minun päivä. Ja tietenkin äitini ja mummuni. Kaikkien äitien päivä!

Nyt murheet sivuun! Muistojen kipeä kosketus on oikeasti aika kaukana, vaikka tälläisinä päivinä ja hetkinä ne nousevatkin pintaan. Elämä on tässä, nyt.

Äitiydessä on jotain käsittämätöntä ikiaikaista viisautta. Herkistää minut. On niin paljon asioita mielessä, etten osaa sanoiksi pukea. Äidinrakkaus.

Ensimmäinen hetki, kun sanoin pienelle oliolle kuiskaten:"Hei, minä olen sinun äitisi".

Äitienpäivähalauksia kaikille äideille! Kirjoitan myöhemmin lisää..:)

Lisäys:Tänään on ollut kaunis päivä, on ollut ihana nähdä rakasta omaa äitiään ja mummoaan. Lapset ovat ilahduttaneet mainioilla jutuillaan, itsetehdyilla korteillaan, paljoilla halauksilla, itseistutetuilla kukilla. Hymyillä. Sain syödä loistavia äidin tekemiä herkkuja. Ähkyksi asti.

Mutta, mutta minulla on tyhjä olo.

Aikaisemmin kirjoitin, kuinka äitienpäivät tuovat määrättyjä muistoja pintaan.
Ystäväni soitti minulle tänään ja sain muodostettua ne sanat, jotka hiersivät mieltäni. Mietin isyyden roolia äitienpäivässä. Juu, en ole kenenkään miehen äiti, mutta muistan miltä tuntui, kun minulle sanottiin, että olet maailman paras äiti lapselleni. Sanoin ystävälleni melkein itku kurkussa, kuinka pahalta tuntuu, että ne sanat puuttuvat. Ja hän sanoi ne: Olet maailman paras äiti. Auttoi.
Koomiselta tuntui, että nuoret miehet lähettelivät äitienpäivä-tekstiviestejä, onnittelivat. Kohteliaita:)

Ja tiedän, että apatiaani kuuluu monia, monia asioita, joiden murehtiminen ei auta ketään. Ainakaan tänään. Luulen niin. Mutta minkäs sitä tunteilleen voi?

Kotini on linnani

Viimeisen parin vuorokauden aikana olen ottanut reilusti yli sata valokuvaa, siis lähinnä räpsinyt. Tänään kävin kävelyllä lasten kanssa ja luonto oli niin hehkeää, että luulen sensuurin iskevän toiseen kuvasarjaan, jonka eilen inspiroituneena napsin. Ehkä.

Vaalenpunaisia unelmia

Eilen sain mukavaa seuraa. Flunssainen olo hellitti, kun odotin kovasti rentouttavaa koti-iltaa. Puuhastellessani ruokaa iltaa varten, tyttöni ja kolme muuta tyttöstä ilahduttivat koputtamalla takaovelle ja kun menin avaamaan: hymyilevät pienet naamat rivissä,silmät hymystä tuikkien ojensivat jokainen minulle valkovuokkokimpun, kun kuulemma olen niin kiva. Tulipa iloinen mieli.

Miehen sydämeen voi yrittää mahan kautta, kaiketi. Kuvassa oleva mansikkaherkku oli toivomus, en uskaltaisi muuten miehekkäälle miehelle vaaleanpunaisia marjaunelmia juuri tarjota, heh. Lisäksi valmistin konjakkisinappilihapullia porkkanayrttikermakastikkeen ja uusien perunoiden kera. Ja hyvää salaattia, tietysti. Se onnistuu aina.

Jätskiauto huuteli pihassa ja lapset yläkerrassa:" äitiii,jäätelöauto-oo." Kerrankin, ensimmäistä kertaa itseasiassa, kipitin reippasti autolle ja ostin ison Puuha-Pete setin. Kaikki sai syödä niin monta jätskiä kuin halusi. Montaa lajia.

En olisi halunut, että m lähtee kotiin. Melkein, roikuin lahkeessa,_melkein_. Hassu tyttö. Mutta tuleehan hän taas.

Poika nukahti päivän touhujen päätteksi olohuoneen lattialle, ison tyynyn päälle. Kannoin pienen kerän omaan sänkyyn.

Lainatut lauseet kohtaavat

Neitseellistä, en ole ennen meemiin osallistunutkaan, mutta tämä vaikutti jotenkin hauskalta. via Surullisia

1. Ota hyllystäsi viisi kirjaa...
2. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
3. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
4. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
5. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke sekä
6. viidennestä koko kirjan viimeinen virke.
7. Tee virkkeistä jono.

Eräässä Etelä-Saksan barokkilinnassa eli vielä
Helsingin ETY-kokouksen aikoihin ajankulun unohtama kunigas,
jonka vanhin tytär oli niin kaunis, että jopa naapurikylän
punkkaripoikakin punastui hänet jo kaukaa nähdessään.
Tosin se joskus naapurinsa kertoillessa muistelmiaan
kimmastui ja väitti polveutuvansa ritarillisesta suvusta,
koska sen pinta oli panssaroitu kovalla kitiiniaineella, jotta
se näytti kuin olisi pukeutunut ritarihaarniskaan.
Kissan kadottua tyttö itki viisi kyyneltä lisää.
Eikä ole vaikeata kuvitella mitä se oli, Adson parkani, kun ottaa
huomioon mitä olemme kirjastonhoitajan apulaisesta kuulleet.
Kuoleva soitti kelloa, naiset saapuivat ja saarnaajasta
tuli heidän sylissään luonnon turmelema mies eikä hän kyennyt
selittämään, mikä oli turmeltunut luonto.

8. Nimeä lähteesi

1. Karin Struck: Hehku ja Tuhka
2. Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia
3. Cuca canals : Itke Alegria
4. Umberto Eco : Ruusun nimi
5. Markiisi De Sade: Sodoman 120 päivää (johdanto-osa, 118 sivua)

Olipas jännä tarina, sinne meni.

Tuoksun tuomaa

Kerran viikossa saan sähköpostia:
Lähettäjä: webmistress@tommytabermann.net
Aihe: Sinulle, Tommylta
Voih, ihanuus, olen liittänyt itseni Tabermannin runolistalle, eikä maksa mitään!

Eilen Tommy muisti taas minua:

Koti on täsmälleen siellä
minne jätämme tuoksumme
Muuta kotia
ei kenelläkään
maan päällä ole
Meidän kotimme
on näissä sinisissä satiinilakanoissa
ja toistemme ihoissa
jotka tuoksuvat itseltään
ja toisiltaan
Niin kauan kuin
tuoksumme toisiltamme
olemme aina kotona
missä tahansa
tuoksumme

- Tommy Tabermann

Olen aidosti tuoksuihmisiä. Tuoksut tuovat aivojen syvyyksistä muistikuvia, hetken välähdyksiä, turvallisuuden tunteen. Joskus pelon.

Olen aidosti hulluna miesten tuoksuihin. Joskus olen aistinut hyvän tuoksun kadulla ja käääntyessäni tuoksun suuntaan, voin kauhukseni huomata, vaikka tuoksu olisi kuinka hyvä, se ei tarkoita että satujen prinssi olisi saapunut. Silmät kiinni tuoksu on tehokkain.

M katsoo mua välillä ihan hölmistyneenä, kun tuoksutan hänen ihoaan. "Varastoon", aivojeni lokeroihin, joista ikävän tullen kutsun sen esiin. Viime juhannuksena suunnitelmissa oli viettää yhteinen juhannus mökillä m :n ja muutaman ystävän kanssa.
Mutta näin vain kävi, että tyttöseni sairastui vesirokkoon. Ja jäin tyttöni kanssa kotiin. Poika lähti kuitenkin vaarille. Olimme odottaneet juhannusta todella paljon. Surkeuksissani nuuhkutteliin taas varastoon, niin mies keksi oivan ratkaisun. Sain juhannusheilakseni hänen tuoksuisen paidan. Se oli hieno, Jack Skellington komeili rintamuksessa. Illalla istuin sohvalla pienoinen, vesirokkoinen tyttö kainalossani, joka oli halunnut lainata Gothic Girl -paitaani, ja tietenkin Jack. Ja Jack tuoksui. Ah! Olin onnellinen ja kaipasin. Suomensin tyttöselleni Nightmare Before Christmas- elokuvaa. Taisinpa oikein laulaa mukana. Hauskaa oli. Juhannus voi olla ihmeellistä aikaa.

Tuoksuista riittäisi tarinaa loputtomiin, pitänee joskus jatkaa. Kesää odotellessa voi muistella kesän tuoksuja. Sateen jälkeen. Metsä. Merituuli. Grillihiili.

Mietin, mitä yrttikasveja sitä puutarhaan istuttaisi. Laventelin tuoksua. Rosmariinia parantamaan muistia. Ja paljon ruohosipulia - tietenkin. Ainakin.Mansikkasuudelmia.

Vaniljakahvin huumava tuoksu. Menen jatkamaan pitkän kaavan aamiaistani.

Lisäys: Päästyäni keittiöön ihastuttava, Scent of a Woman - elokuvasta tuttu Itzhak Perlman:in Tango alkoi soida päässäni.

Uni-ilmoitus

Santasapina- tuo hiekka-apinaksi ristimäni- kurkkupastillipussi tyhjeni jo.

Sairaslomalla.

Uppo-nalle kirjassa oli mielestäni lapsena (ja miksei vieläkin) mainio uni-ilmoitus kenkälaatikon päällä, jossa karhu untansa nautti:

Karhu talviunilla,
toivoo unenrauhaa.
Terveisiä tutuille
-Uppo Nalle-

Laina-aatteissa

Olen tulossa kipeäksi, eilisestä illasta asti kurkkukipu on vain pahentunut ja on kylmä. Mietin kotimatkalla syntyjä syviä, eikä mukanani ollut edes pientä paperin palaa, johon olisi jokin ajatus jäänyt ns. tuoreena. Jos jaksan, kirjoitan myöhemmin. Nyt teetä ja ehkäpä aavistus sympatiaa.

Mese ja M pukkasi tänään suurien ajattelijoiden mietteitä urakalla. Tässä muutamat:

Mielenliikutus saa meidät usein uskomaan tiettyjen asioiden olevan parempia ja haluttavampia kuin ne ovat. (René Descartes)

Oleminen on havaituksi tulemista. (George Berkeley)

Suru on ihmisen siirtymistä suuremmasta pienenpään täydellisyyteen. (Baruch Spinoza)

Mitä parempi ihminen, sitä enemmän hyvää hän löytää muissa ihmisissä. (Blaise Pascal)

Jokainen ihminen on syyllinen kaikkeen tekemättä jättämäänsä hyvään. (Voltaire)

En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se. (Voltaire)
............................................................................

Lainaten R.D:n "Cogito Ergo Sum":ia. Ajattelen, siis olen - enkä oikein muuhun pysty. Poloinen. Mutta nyt teetä peliin. Ja lepoa.

The Raveonettes Seductress of Bums kappale soi taustalla sopivan erilaisella tuulahduksella. Kiitos vain.

LoistoWappu

Onnistunut viikonloppu takana! Perjantaina grillasin lasten ja m:n kanssa. On se vaan ihana fiilis, kun on välillä mieskin talossa. Ja mikä parasta lapset tykkää hänestä myös!

Aamulla kundit lähtivät Tallinnaan. Lapset lähtivät iltapäivällä vaarin luokse vapun viettoon. Ja minä lähdin "sokkotreffeille" Blogstar:in kanssa. Ja täytyy sanoa, että oli todella hauskaa. Tuntui, kuin olisimme tunteneet kauemminkin. Varmasti otamme uusiksi! Ehdottomasti. Iltaan mahtui kaikenlaista: DAD:ia, puistopiknikkiä ja skumppaa. Salaa sikareita, kallista pissaamista, kissoja. Avautumista ja nauramista urakalla. Teräsbetonin pojat (ja Tzirp;)) tarjoilivat paljasta pintaa ja villitsi erityisesti miesväen oikein kunnolla. Miehistä pursuava ilo oli suorastaan käsinkosketeltavaa. Paidat lentelivät. Keikkaa jotenkin katsoi iloisin silmin. Orjatar raikui..Hiki lensi. Illan viimeinen tai toiseksi viimeinen biisi kuulosti aivan leijonakuningas-elokuvan musiikilta. Voihan mahtipontisuuden kyynel ja sielun myynti Disney:lle, hehe.

Ennenkuulumaton vappu: minulla oli vapaata ja vieläpä vappupäiväkin. Olin m:n kanssa loistavissa vappuaamupalabileissä. Sanoinkin juhlan emännälle, etten ole näin kivalla vappubrunssilla ollutkaan. Hän totesi nauraen, ettet varmaan, koska olet aina vaput kotona lasten kanssa. Totta, ei ole tullut vappubileitä paljon harrastettua. Onneksi tajusin skipata useamman snapsikierroksen, että selviytyi tänään kunnialla töihin.

Viime yönä kuuntelin jälleen innolla, kun m puhui. Mainio Mies. Olin kyllä aamulla väsynyt. Ei haittaa. Sylistä on loistavaa herätä.

Ja nyt on taas ihana olla lasten kanssa kotona, tuuletetuin mielin! Menen etsimään kadonnutta Barbie-lehteä..